United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
RIIKKA. Ja kuin nipistän käsivarttasi? LIISA. Terve Macbeth, sinust' kuningas on tuleva! RIIKKA. Nyt näet, että hän taitaa osansa. Mutta nyt täytyy minun viellä pikimältään pistäytyä kaupungilla.
Niin ehk' on laitans. Hän tulee, sieluni sit' aavistaa; Hän murtanut on kahleens, Pohjaan päin Hän kiitää nyt ja tähtensä on Elma, Se tiensä näyttää. Mutta huomaa, Tyko: Se, jonka jaloks' pohjantähdeks' luulet, On soitten petollinen virvatuli Ja taitaa johdattaa sua turmioon.
Kerjäläiset ja maankulkijat, joilla ei kotoa ole, saavat yönsä viettää tässä avarassa sänkykamarissa. Miehiä, vaimoja, lapsia, nuoria ja vanhoja otetaan siellä vastaan. Kukin laatii itse vuoteensa tähän höyhenmereen ja nukkuu sitte niin hyvin, kuin taitaa.
Tanssittu vain polkkaa, valssia, saksanpolkkaa ja ranseesia, korkeintaan masurkkaa lisäksi, joka osasi sitä, sensijaan kuin nyt oli jokaiselle gentlemannille välttämätöntä taitaa sekä tangot että matshikset, joita ei parhaissakaan piireissä pidetty sopimattomina. Enin kuitenkin ihmetteli Antti sitä muutosta, joka Helsingin huvittelevassa, kepeäkenkäisessä naismaailmassa oli tapahtunut.
Kreivitär punastui, mutta paroonitar ei ymmärtänyt pistosanaa; hänenkin sydämensä oli nyt lämmennyt isän onnesta, ja hän vastasi: Sinä pieni sinipiika! Taitaa olla oiva suo, joka kasvattaa tuollaisia karpaloita. Marikkoni on kullattu, niinkuin hovissa on tapana, vastasi Vera, nakaten niskaansa.
Eivät aja sen edestä, joka ei metsäaamuna päivän nousuun vuoteellansa virune, niin sanoi ennen isä vanha. Ei sillä kuulu väliä olevan, kunhan mies puhtoisena metsään menee ja viljavirret hyvin helkytellä taitaa. Puhdas on mies tämä Kari ja pulska ja virsikäs verraton. Ei ole Jorman virsille vertojen vetäjää, kehahti Kari puolestaan.
Tuohan oli juuri kilpakosija, jota hän puhutteli. "Olisikohan täällä syksyksi poikivaa lehmää." "Taitaa kyllä olla", arveltiin. "Katso sinä vähä hevostani, Halvar, kun minä käväisen tuvassa ja puhun nimismiehen kanssa."
Niinhän sitä sanotaan ja taitaa se niin ollakin, että onni se on ihmisen parhain perimies, sanoi Sergeliuskin ja nousi pöydästä kävelemään lattialle. Aamulla ennen päivän koittoa Hemmi ja Tuomas tahkosivat ja hioivat isot kirveensä ja kun himmeä päivän viilu alkoi ilmestyä taivaan rannalle, lähtivät Hemmi ja Tuomas Hyllyväiskeron juurelle kaatamaan hirsipuita.
Kello näytti jo sivu puolta yötä, kun hän vielä viimeisen kerran kuunteli ja katsoi varmuuden vuoksi valkealla. Näkyi nukkuvan rauhallisesti. Nyt Tuomaskin jo nukkui eikä herännyt ennenkuin aamulla. Hyvin ikävää oli isännästä, kun Tuomaan täytyi mennä kotiinsa. Hän näytti aavistavan, että nyt taitaa olla viimeinen elävin silmin näkeminen. Eikä se ollutkaan turha aavistus.
Hän tahtoi nähdä häntä ennen kuolemaansa, ja... Jumalani, voittehan kuvitella itsellenne ... missä Annette taitaa alkaa ja lopettaa hänen kanssansa? Hän asettautui pitämään puhetta, hänen tulisi aina muka pitää Jumala silmäinsä edessä, joka kuului niinkuin me emme olisi tyttöä hyvästi kasvattaneet.