United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah! hänen aatoksensa kääntyy äkisti ympäri, hän puree sydämensä kivikovaksi ja silloin yksi leimaus, ja maa ja taivas naukuu. Ah! tässä on meitä kiusattu kolme yötä ja päivää elämän ja kuoleman rajalla. TUOMAS. Mutta nyt olemme syöneet veristä lihaa, hengittäneet murhan veristä höyryä, ja tässä seisomme, veriset puukot verisissä kourissamme, veriset aina kyynäspäihin asti.
Hän kertoi vielä, kuinka hänen oli täytynyt iskeä Leenaan kaksi kertaa ennen kuin tämä kuoli, ja kuinka vanha hevonen, joka hyvin usein oli vienyt isäntäväen kirkkoon, sitte oli tullut haistelemaan emännän lämmintä verta. Kun murhan kaikki jälet oli poistettu, ei Lauri enää sanonut niin mitään. Mutta vanha Olli otti lakin päästänsä, pani kädet ristiin ja luki ääneti rukouksen.
Katsokaa sieluunne, muistutelkaa niitä ajatuksia, jotka koko päivän, eikä vähimmin sillä hetkellä kuin minä astuin kynnyksen yli, ovat mielessänne olleet, ja saattaneet järkenne vaikenemaan sekä pimittäneet teidän omaa tuntoanne, pankaa sitten kätenne sydämellenne ja sanokaa: 'Minä olen viaton murhan ajatuksiin'."
Niinkuin koira ärsytetty vainuu Karhun tietä korven loukeroissa, Läks' hän käymään verten viittotietä Vaiti, mieless' äänsi murhan nälkä. Kun hän kotitalon ohi kulki, Katosta jo tuprus tul' ja sauhu; Vaan ei Tuomas nähnyt eikä kuullut, Silmä kiintyi liikkumatta tiehen.
Ne kurikoitsevat ja vääntävät lakkaamatta jotain esinettä, joka kaukaa näyttää märältä liinavaatteelta, mutta likeltä katsoen on lapsen ruumis. Jokaisella on omansa, yksi tahi useampi jos hän useamman kerran on tehnyt lapsen murhan.
Hän lankesi sotamiesten jalkain juureen, syleili heidän polviansa ja rukoili Jumalan laupiuden tähden armoa, vapautta miehelleen. "Ottakaa minä hänen siaan," lisäsi hän, "minä olenkin oikeammiten murhaaja! minä se olin, joka ajoin Leonardoni kotoa; minä sytytin vihan hänen sydämmessään; minä yksin olen syypää! Jos ihmisen henki voi sovittaa murhan, niin ottakaa minun henkeni!"
Ympärillä olevien vakaissa kasvoissa ilmautui sääliväisyyttä, syvää, vilpitöintä sääliväisyyttä sen kauhun ohessa, joka väristytti voimakkaimmankin ruumista, sillä välin kuin silmäin katseet lentäen toisesta toiseen tekivät kysymyksen, jota suu vielä kammoksui ääneen lausua: "Kuka on murhan tehnyt?" Niin kuka sen on tehnyt?
Kova seikka se kyllä on, kun täytyy toivottaa että tää viaton veri jäisi kostamatta. Mutta jos tään ilkeän murhan tekijä nyt pysyy tietymättömissä tällä hetkellä, niin pelastut sinä kostamisen velvollisuudestas, ja Herra taivaassa on kyllä aikanaan itse täyttävä sen koston". Näin puhuessaan olivat he nyt saapuneet sille kadun kohdalle, missä raatihuone seisoi.
Kesken kaikkia juhlamenoja hänkin toisinaan tunsi syyllisen omantuntonsa soimaukset. Hän kantoi vuosikaudet äitinsä murhan kauheata muistoa, ja tunnusti kerta, että tämän haamu ajoi häntä takaa ja vainosi häntä ruoskinensa, käärmeineen, ikäänkuin joku koston jumalatar.
Tuolla piilen pillojani, Kuss' ennen isoni piili, Miehen murhan tehtyänsä, Karhun kiljuvan kiassa, Vatsassa valaskalojen, Vein uivan untuvassa." Tuiretuisen lapset. Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Läksi viemähän vetoja, Maarahoja maksamahan. Rekehensä reutoaksen, Kohennaksen korjahansa, Ajoa karettelevi, Matkojansa mittelevi, Noilla Pohjan kankahilla, Lapin synkillä saloilla.