United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
ma siinä seisoin; sellaisena näki Beatrice hänet ja tuo soihtu pyhä mi vuokseni jo vaihtanut ol' paikkaa. Siks Valtiattareni virkkoi: »Päästä sanoiksi kaihos hehku, jotka kantaa sun oman sielus leimaa leimuavaa. Ei niin, ett' tietoamme kartuttaisi sun puhees, vaan ett' tottuisit sa julki janosi tuomaan sammutettavaksi.»
ma siinä seisoin; sellaisena näki Beatrice hänet ja tuo soihtu pyhä mi vuokseni jo vaihtanut ol' paikkaa. Siks Valtiattareni virkkoi: »Päästä sanoiksi kaihos hehku, jotka kantaa sun oman sielus leimaa leimuavaa. Ei niin, ett' tietoamme kartuttaisi sun puhees, vaan ett' tottuisit sa julki janosi tuomaan sammutettavaksi.»
KULLERVO. Emonikin armas kuollut! Kaksi kuolemata ajalla tällä, jona päivä tuskin puolen tietänsä laella vaeltanut on! Onko puhees vietos vaan? KIMMO. Muistele sanomia, joita metsästä kotihis saatoit, niin uskoa sun täytyy, mitä nyt kerron.
ANDRAEAS. Usein keino mutkatoin On paras ... niinpä nytkin... Valtimonsa Jo tykkii... Katsokaa hän hengittää! JOHANNES. Nyt avaa silmänsäkin! TOINEN MUNKKI. Jumalalle Siit' olkoon kiitos! hän on pelastettu. KERTTU. Miss', olen? ANDRAEAS. Seurass' ystävien... KERTTU. Pispa... ANDRAEAS. Kuin? Pispa? Mitä hänestä? Oi puhu! TOISEN MUNKKI. Mut olkoon puhees lohdutuksen puhe!
Olimme siinä, missä nousseet portaat ei enää; seisoimme jo liikkumatta kuin laiva, joka laskenut on rantaan. Nyt hiukan kuullostin ma kuullakseni jotakin pyöröstä tään piirin uuden, mut sitten käännyin Mestariin ja lausuin: »Isäni armas, virka, mitkä synnit pois pestään piirissä, miss' oomme? Jalka jos seisahtuikin, jatkukoon sun puhees.»
En virka sanaakaan, sen itse tiedät, mi ruhtinas sun läheisyyteensä siell' ottaa, mitä hoivaa miehiä ja naisia se kaunis kaupunki. Oot vaiti? Tarkoin punniten tee päätös! TASSO. Mua viehättää sun puhees, tarkalleen sen mukainen, mit' itse salaa toivoin. Vaan liian uutta on se; mietintään suo mulle aikaa! Päätöksen teen pian.
»Mua pettää taikka koettelee sun puhees», hän vastasi; »toskanankieltä puhut, et muka tunne hyvää Gerhardia! Nimeä muut' ei mulla hälle; toisen on ehkä luonut tyttärensä Gaia. Jumalan haltuun! Etemmäks en tule. Kas, kirkkaus jo läpi usman loistaa, yö valkenee; mun täst' on erottava, en eteen Enkelin tuon tulla saata.» Pois kääntyi, kuunnellut ei enää mua. Seitsemästoista laulu
Omapa pelastukseni se kuiskaa Mun toivolleni hänen pelastustaan, Ja puhees sitä tukee. Maan sa tunnet? KAPTEENI. Hyvinkin: täst' ei kolmen tunnin matkaa Mun syntymä- ja kasvinseudulleni. VIOLA. Ken täällä hallitseepi? KAPTEENI. Herttua, Yht' ylväs luonteeltaan kuin nimeltäänkin. VIOLA. Ja nimensä? KAPTEENI. Orsino on. VIOLA. Orsino! Isäni kuulin mainivan sen nimen; Hän silloin oli vielä poikamies.
ALFONSO. Jos on se tarpeellista, käyköön niin. Vaan kuinka ärsytit sä vihaan häntä? Mä sitä tuskin osaan sanoa. Hänt' ihmisenä ehkä loukkasin, mut aatelista arvoansa en. Ja hälle sanaa säädytöntä suuhun ei tuonut suurin vihastus. ALFONSO. Niin näytti myös minusta tuo kiistanne, ja puhees mun arveluani vain vahvistaa. Kun miehet riitaantuu, syy viisainta on vikapäänä pitää.
Baal hallitsevi siellä temppelissä, Vaan temppelin on tehnyt kuningas, Kuningas vallan Jahvelta on saanut. Baal tekee sen, min sallii kuningas, Kuningas sen, min sallinut on Jahve; Siis Baalkin sen, min sallinut on Jahve. Kun Baal vei tyttös, on sen vienyt Jahve. Profeetan muoto, mutta ketun mieli Sinulla on; ma puhees ymmärrän. Ois typerä, ken hännän liekutusta Ei tuntis koiran hyvin syötetyn!