United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouvan täytyi pysyä kotona lapsia katsomassa ja taloa siistimässä, vaan Terning läksi ottamaan vastaan vieraita. Setä Pietari oli vanha poikamies, ja Terning hänen ainoa perillisensä. Hänellä oli sianlihan kauppa, niin että hänellä arkipäivinä oli kädet ja vaatteet rasvassa ja hän yleensä näytti "hyvin roskamaiselta", kuten rouva Terning sanoi, vaan muuten oli siisti ja kunnon mies.
"Luvanneen kuului, jos itse tahdot." "Vai niin siinäpä se onkin isä kyllä lupaa, mutta omaan tahtoon se siltä heittää." "Entäs jos sinä itse tahtoisitkin ennen mennä rikkaalle isännälle kuin köyhälle rengille " "Mitäs jos tahtoisin?" "Onhan meidän isäntä vielä poikamies " "Ja vielä tuoreimmassa ijässään " "Vaikka jo viideskymmen alulla " "Mutta se on siivoluontoinen ja hyvälukuinen "
Hän asettui yhdessä ylimääräisen professorin kanssa vakinaisen luo asumaan, sillä tämä oli naimisissa, mutta ylimääräinen professori oli poikamies. Erittäin säännöllisesti kävi sitten pikku-veli luennoilla, ja huoneessaan hänellä oli paksuja lakikirjoja pöytä täynnä. Hänessä itsessään vain ei ruvennut näkymään merkkejä lakitieteen vaikutuksista.
Heinonen. Kiitos! Kiitos! Ei olekkaan vielä kaukaa siitä, kun viimeksi olin Helsingissä. Hänellä on aivan hirveä halu Helsinkiin ... vanhoja tuttavuuksia tietysti. Heinonen. Hiljaa, rakas eukkoseni, nyt ei riidellä. Loviisa. Sanoin vaan niin, kun tiedän, että Antti ennen naimisiin menoaan... Emma. Oli iloinen poikamies, arvatenkin. Aivan minun mieheni vastakohta.
Patalan Pekka oli eräs vanhanpuoleinen poikamies, semmoinen vanhan kansan jörri, joita vieläkin joskus näkee. Hänellä ei ollut koskaan kiirettä, sillä hän ei ollut tottunut hätäilemään.
Forstmestari käänsi ivaksi: »Kallella on vähintään puolikymmentä morsianta, ja Juho on nainut mies.» Esteri vastasi: »Juho oli vielä poikamies, kun äitini opetti häntä lukemaan ja oli tulkkina rovastille, että Juho pääsi ripille.» Mutta sanottuaan hän punastui, katsoi forstmestaria silmiin ja peittäen kasvot käsiinsä poistui pöydästä.
Ylhäältä huusi naisääni, joka oli samalla kuuluva ja himmeä eikä epämiellyttävä: Neero, minnekäs sinä jäit? Täällä minä olen ja poikamies mukana! huusi Neero vastaukseksi. He nousivat portaita ylös ripein harppauksin.
Ruununvoudilla oli Savonlinnasta lähtein ystävä, jota hän luuli luotettavaksi. Hän oli aikoinaan ollut ruununvoudin koulukumppalina, samanlainen vanha poikamies kuin hänkin, ja mikä oli vielä parempi, hän oli myös neiti Adolfinan lapsuuden ystävä. Yhdessä sitte ihailtiin neiti Adolfinan hyveitä. "Se on niin vietävän sievä ihmisekseen..." "Ja tasainen luonnoltaan, helvetin tasainen."
"Mitä hän kuitenkaan ei saa, jos minun pyynnöstäni huolitte", sanoi Anna. "Voi teitä! Arvaanhan minä, että te pelkäätte ihmisten puheita, minun veljeni, kauppamies, kun on poikamies. Mutta se nyt on ihan joutavaa: veljeni, kauppamies, on niin siivo että hänen vertaistansa ei löydy, ja paitsi sitä, olenhan minä siellä". "Tokkohan isäntä ja emäntä päästäisivät Annaa", arveli Eva.
Hänelle oli ilta ollut kuivanlainen. Hän oli näet, tuo juro, naisarka, elähtänyt poikamies aina vähän pahalla tuulella noissa pitkäpiimäisissä perheiltamissa, joissa tupakatkin piti varkain polttaa, piti istua salissa tyttöjen naurunkappaleena, juoda teetä, syödä makeisia ja joissa sattumalta vain totitilkan sai.