United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anna hänen puhua, äiti, sanoi kapteeni ystävällisesti; näetkös, tämä ei ole ainoastaan riemujuhla, eukkoseni, vaan myöskin pyhä juhla, jota me tänäin vietämme. Niin, ukkoseni. Ja näetkös! Silloin saattaa Göthildankin muisto mielellänsä olla kera, se ei vahingoita iloa, eikä pahenna tuota tärkeätä hetkeä. Niin, siinä on sinulla vallan oikein.
Katsopas tänne, anna minulle kätesi, kas niin; tuo niitty tuolla on meidän ensimmäinen ketomme. Terve tulemastasi, eukkoseni, kas niin, nyt olet sinä kotonasi. Hei hoilaa! Tuolla on meidän haikarakin, se lentää ylös. Haikara hoi! Sano terve tulemasta! Tämä täss' on uusi emäntä. Toisen kerran juttelen minä sinulle enemmän siitä asiasta.
Pinkka seteleitä, sanoit? Niin, selviä seteleitä... Olen mielestäni puhunut kyllin ymmärrettävästi. Ja tästä sinä et ole kertonut minulle ennemmin, eukkoseni!
Nämät viimeiset muistutukset hän lausui erittäin äidin-äidille, toivoen siten selvästi osoittavansa hänelle, että tehdyssä työssä oli syvä, mailmallinen viisaus. Sitten puhutellen äitiä hän päätti: "Eukkoseni, sinä saat kyllä sijaa tälle orvolle sydämessäsi, ja taivas siunaa sinua varmaan siitä."
Jussi parka! huomeseksi ei ole leivän murua kotona, ymmärrätkös sinä nyt sen? OLUVINEN. Sen? Liisa! Sitähän minä olenki tutkinut, ajatellut ja aprikoinut koko poisoloni. Mutta sinä, Liisa, et ole nähnyt muuta, kuin tuvasta ulos ja ulkoa tupaan. LIISA, Vaan jopahan senkin olen nähnyt, ettei ole leivän murua kotona. OLUVINEN. Sen vaan? Ja paljailla silmilläsiki? Ei eukkoseni!
Tämän päivän järjestys näkyy menevän kokonaan nurin niskoin. En ennätä päivällisuntanikaan ottaa Kuules tuota noin, rakas eukkoseni. AINA. Joko taasen! Etkö sinä voi jättää tuota inhoittavaa nimeä. Eukko ja eukko! Aina vaan eukko! En minä ole mikään eukko. OLLINEN.
Pitääkö minun muuttaa huomenna? kysyi hän, Pitää, eukkoseni, sillä tänä iltana on jo myöhäisenlainen, ja me suomme teille yörauhan, vastasi kreivi Bernhard. Minunko muuttaa! Minunko, joka olen asunut tässä viidettäkymmentä vuotta! puhkesi vanha vaimo sanomaan. Ja minkätähden pitää minun muuttaa? Sentähden, että armollinen herranne niin hyväksi näkee. Hän tarvitsee tätä paikkaa.
No, pikku eukkoseni, joko sinä annat päivällistä? Minä menen katsomaan. Hän painoi keittiön oven kiinni jälkeensä ja läheni hellaa, jonka luona Miina puuhaili. Onko ruoka pian valmista? Ei toki hetikään. Millä ajalla se olisi ehtinyt. Herneet, jotka sietävät kiehua ainakin kolme tuntia. Kolme tuntia! Selman sydän kouristi. Milloinkahan se sitten joutuu?
"Vai niin, sinä tahdot lähettää sen viattoman lapsirukan pois maailman matkoille? Luulenpa todellakin, että sen tekisit, jollen minä ottaisi häntä suojellakseni. Minun oma poikani, oma Fritsini! Meillä ei ole muita kuin hän yksin, ja mitä sinä tekisit, jos me kadottaisimme hänet?" "Rauhoitu nyt vaan, eukkoseni", sanoi ukko Swart.
Sinun seurassasi tietysti, eukkoseni. Emma. Minnekkä sitten menisimme? Henrikson. Vaikkapa Kämpin hotelliin... Emma. Ja miksi juuri sinne, jos saan luvan kysyä? Henrikson. Miksikö?... no hyvänen aika! on niin hienoa kaikki ... musiikki hienoa ... ruoka hienoa ... yliviinuri niin hieno... Emma.