United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli vieno naisääni. Se oli Liisan ääni. Kuka toinen oli, ei Lauri äänestä voinut päättää; sen hän vain kuuli, että se oli miehen ääni. Mutta selvästi kuuli hän mitä vajassa puhuttiin, kun siinä rauhatonna seisoi kuunnellen. Ne, jotka siellä keskenään puhuivat, näyttivät istuvan vähän matkaa toisistaan, sillä he puhuivat aivan selvästi, vaikka kaiketi koettivat hiljentää ääntänsä.
Herra jesta! kuului syvä, täyteläinen naisääni ovelta samassa soinnahtavan. Mikä ei käy? Miksi ei käy? Johannes ei jouda innoissaan edes katsomaan, kuka tulija on. Sehän on selvä! huudahtaa hän kiivaasti nousten ylös ja lyöden kädenselällä paperiinsa. Kansa kuolee nälkään. Jo nyt jaetaan täällä maita omin luvin ja poltetaan herraskartanoita.
Kanteleen ja vanhan runon sävelessä ei ollut koskaan mitään iloa, aina vain sitä ääretöntä, toivotonta kaihoa; tässä oli pohjalla kuin jotain pidätettyä riemua. Hän huomasi Karoliinan seisovan liikkumatonna piha-aitaa vasten. Hääväki saapuu Rajavaaralta, sanoi Karoliina. Siellä on joku ihmeen kaunis naisääni. Se on lukkari-vainaan Emma. Kuka?
Sellaiset olennot voivat teeskennellä mitenkä tahansa ... niin, niin, ettekö muista sitä menneentalvista hollantilaista, joka söi sulaa lyijyä? En sano mitään minä, en sano, mutta katsokaa vain tuota mustatukkaista nunnaa, sehän on kalpea kuin ruumis. Onko hän antanut kuninkaalle myrkkyä? kuului vapiseva naisääni kysyvän. Se oli Meri, joka sydän sykkyrässä oli keskustelua seurannut.
Etkö siis voi mitään tehdä asiaan? sanoi Nehljudof synkästi, muistaen advokaatin ennustaneen että kuvernööri tulisi syyttämään yleistä syyttäjää. Ei, kyllähän minä teen. Minä otan heti selvän asiasta. Sitä pahempi hänelle. C'est un souffre douleur, kuului vierashuoneesta naisääni, joka oli nähtävästi aivan väliäpitämätön siitä mitä puhui.
Ahaa! mutisi mies itsekseen; olisikohan se jälleen sama nainen... Hän koettaa muuttaa ääntään, mutta minua hän ei sillä petä... Tässä on tekeillä joku uusi kuje ... entäpä jos... Mitä tahdotte?... En tunne teitä, lausui jälleen naisääni, tällä kertaa kuitenkin hiukan alakuloisena ja vapisevana.
Akalta pääsi kirous ja minä nostin ylös lapsen, joka oli tainnoksissa. Mitä se on? kysyi nuori naisääni vaunuissa, ja nuori nainen nojauntui sieltä. Minä tunsin neiti Eeva W n. Eevan näkeminen, nimi Sigrid, tytön ikä, lastenkoti kaikki toi silmänräpäyksessä muistiini puheen, kun kuulin Åkerfors'in puistossa kahdeksan vuotta takaperin.
Kaikki kokoontuivat sen onnettoman lapsen ympärille, jonka naaras oli tappanut. Poika oli hirveästi runneltu. »Se on Pablito Rojas,« virkkoi naisääni. Ja kaikki alkoivat säälitellen surkutella: »Pobre! Pobre Pablito!
Laiva on kohdalla, sieltä heitetään nuora ja kiinnitetään kokkaan, samassa kun venhe liukuu laivaan kiinni. Elli näkee nostettavan tavarat laivaan, siinä on huutoa ja melua, laivasta kiirehditään ja sama heleä naisääni huutaa taas: Antakaa tänne sateenvarjonne ja palttoonne, herra Kalm! Ja Olavi kiipee ylös ehtimättä heittää hyvästiäkään.
Sama vastaus seurasi, jolloin Kaisa taas nykäsi Mattia ja sanoi: 'eihän sitä niin, vaan sano sinä: jaa, herra rovasti'; ja Kaisa itse niiasi jo valmiiksi. "Matti pysyi vaiti ja hämmästys valtasi koko hääjoukon. Silloin kuului oven suusta pehmeä naisääni: 'Matti, Matti! Sano toki jotta otat; sano minun tähteni, sillä en minä vasten vanhempaisi tahtoa .