United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tukkilaisia tulee pirttiin. TUKKILAINEN. Hyvää päivää. TURKKA. Mitä väkeä te olette? TUKKILAINEN. Tukkilaisia ollaan. Olisikohan tässä talossa tilaa? TURKKA. Ruvetkaa taloksi ja olkaa kuin kotonanne, siivolla ja siististi. TUKKILAINEN. Onpa oikea talo! Mitä työksemme, käskekää! TURKKA. Että työ kävisi sitten reippaammin, niin alkusiunaukseksi laulakaa. TUKKILAINEN. Tässä talossa on hyvä isäntä!
Ja sitte hän rupesi tekemään isoa torvea tuohesta, semmoista, johon paimenpoikien on tapana toitottaa, kuin etsivät lehmiänsä. "Sepä oli merkillistä, sitä en ole tullut koskaan ajatelleeksi", sanoi haltia ja kävi hyvin miettiväiseksi. "Olisikohan todellakin niin, että Jumalan voi nähdä Hänen töistänsä, niitä hajoittelemattakin? Ja olisiko Jumala tosiaankin meissä itsessämme?"
Aja! sanoi toinen matkustaja kyytimiehelle eikä näyttänyt olevan ollenkaan halukas tekemään uusia tuttavuuksia Tukholmaan tullessaan. Vaunut lähtivät taaskin liikkeelle, mutta niin hitaasti, että Joonas helposti voi seurata niitä vähän matkan päässä. Olisikohan eno tullut höperöksi vanhoilla päivillään? ajatteli hän. Tahdon katsoa, minne he menevät.
Bengt ei häntä käsittänyt; hän ihmetteli, olisikohan Ester saanut itsensä jonkunlaiseen kiihkotilaan tukahuttaakseen tuskan, vai oliko hänen luottamuksensa Sveniin todella niin fanaattinen, että se vapautti kaikesta levottomuudestakin?
Varjelkoon Jumala rakastavaisia! Hän tulee; istuen liikkumattomana Tristan katsoo häneen ja puusta kuulee hän nuolen pahaaennustavan kirinän, kun jousi jännittyy. Isolde tulee kepeänä ja varovaisena, kuten tavallisesti. "Mikä nyt on?", ajattelee hän. "Miksi ei riennä Tristan tänä iltana vastaani? Olisikohan hän nähnyt jonkun vihollisen?"
Mutta toinen ei vastannut, ei huomannutkaan ... kulki ohitse ja pyöritteli jotakin liekö se ollut avain vai mikä? etusormessaan ... hyräili ja vilkuili kupeilleen ... ja hyppäsi välistä niinkuin tanssiaskeleen... Eiköhän tuo nähnyt? ... vai olisikohan ollut niin ylpeä, ettei ollut näkevinään?
Junnulla on selkä pitkä ja jalat lyhyet, ja aina on häntä siitä ivattu. Siihen selkään kun oli vitsoja mahtunut niin, ettei piiskuri luullut täyttä tulevankaan. »Aletaanko uudelleen?» oli kysynyt vallesmannilta, ja Junnulle oli lyöty toiset parit lisää vankihuoneen petäjässä ... muttei ollut sittenkään ääntä päästänyt. Olisikohan kantsukkatakaan älähtänyt?
Ka, mitä se tuo kaartilainen, mokoma? ... luuleekohan se olevansa mikä herra ja saavansa survia?... Olisikohan ollut maksajata, jos olisi kello maahan pudonnut? Ja Martti katseli vihaisesti kaartilaisen jälkeen. Mutta kaartilainen vain meni, ja helmat heilui. »Siinähän sinä olet ... ja minä kun olen etsinyt!»
Sinä peljästytät minua, sanoi Athos, mitä on tapahtunut? Rientäkäämme, rientäkäämme hyvät ystävät! huudahti d'Artagnan, kauhea epäluulo iski minun sieluuni! olisikohan tämä vielä tuon naisen kostopuuhia? Nyt kalpeni Athos vuorostaan. D'Artagnan syöksähti ravintolaan; kolme muskettisoturia ja kaksi henkivartijaa kiirehti hänen perässänsä.
Mitähän ihmettä sekin mahtoi merkitä? Olisikohan se ollut entinen lapsuuden lemmitty? Mutta tuskin se oli mahdollista. Kuka niiden suurien taiteilijoiden kaikkia oikkuja ymmärtää! T