Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Pekka ei vastannut mitään, mutta halmeen reunaan tultuaan hän seisahtui ja totuttuun tapaansa tarkasti pyssynsä ennenkuin meni metsään. "Olisikohan mahdollista, että Antti on oikeassa väittäessään Vappua noidaksi?" tuumi hän itsekseen.
Olikohan hänelle todellakin tarjottu tuota tirehtöörin paikkaa, jota niin moni harkitsi, ja jos niin oli, olisikohan tuo muutos onnekas? Mielikuvituksessaan hän vielä kerran eli heidän avioliittonsa kuluneet seitsemän vuotta. Miten onnellisia he sentään olivat olleet, vaikka olivat vähävaraisia, ensin melkein köyhiä!
"Olisikohan karhu haavoittanut häntä?" Kun tämä ajatus johtui Pekan mieleen, hän aivan tyrmistyi. "Eihän toki, siinä tapauksessa Rakki ei olisi häntä jättänyt. Jokin muu on siihen syynä. Minun täytyy lähteä järven rantaan; siellä hän paremmin kuulee minun ääneni." Ja sitten hän viskasi lujasti kokoon käärityn karhun nahan hartioilleen ja painui järvelle päin.
Yksinään olisi Nelma kyllä lähtenyt näkemään seutua ... joskus, muutaman päivän kuluttua. Nyt hän oli väsynyt ja halusi pysytellä kotona. Olisikohan täällä järviä? Kukkelman sanoi, ettei ollut. Ihanko oli totta, ettei missä olisi järviä? Näin he keskustelivat sinä ensimmäisenä iltana. Tunnin keinutuolissa nyykyteltyään Kukkelman sanoi lähtevänsä ostamaan ruokatarpeita.
Joka luuli jotakin rikkaampaa ja enemmän huomattua poikaa, se sai herastuomarin hymyilemään: »Olisikohan se peru?»... Mutta kun joku arveli sellaisten syyksi, joita hän piti toisen luokan lapsina, silloin käänsi ukko kohta selkänsä ja kirosi tuimasti, arvellen, että tuosta tytöstäpä nyt tuli sen vastus...! Kyllä hän sen nyt opettaa, kun käsiinsä saa, naulaa lutin oven taakse, tekee pienen reiän, josta silloin tällöin ruoan murenan heittää.
Maijalla on hyvä puheenlahja ja sydämenvahvistustippoja. HUOTARI. Ei tässä taudissa auta puheet eikä tipat. Vastaus. Rahalla saisi kaikkea muutakin. Ne ovat herranlahjoja. Varsinkin niin hyvä ottiatuota kuin Maija. Mutta olisikohan Maijan rakkaus niin kuin Annin ottiatuota? Tolari hoi! TOLARI. Nytkö jo se ottiatuota? Mitä sinä täällä teet? TOLARI. Keinuskelen ja mietiskelen. MAIJA. Mietiskelet?
"Jaa, olen minäkin sinne päin jo ajatellut olisikohan tuosta apua?" arveli Hannula. "Kaiketi", vastasi Kokka. "Kyllä minä sen asian toimeen panen, jos tahdotte ja kustannukset suoritatte". "No voisi koettaa, koska maisteri on niin hyvä ja tahtoo auttaa minua yksinkertaista talonpoikaa. Jos olisi siitä apua, niin olen teille sangen kiitollinen".
Käveltäisiin Kaisaniemeen, jossa muudan viinilasi juotaisiin ... ja tottahan siellä joku pitäisi puheenkin päivän kunniaksi... Tiesiväthän ne veijarit, että puheiden pito oli Yrjön heikoin puoli, siihen kun kosketti, niin harvoin hän vastaan jaksoi panna. "No olisikohan tuonne sitten lähteä", myöntelikin jo Yrjö ja kalossiansa alkoi oven takaa tavoitella ja jalkoihinsa sovitella.
Kirkas on nuorukaisen katse ja hymy väikkyy hänen huulillaan, ajatellessaan: "mitähän se Heleena olisi sanonut, jos olisi sen keskustelun kuullut?... Tarkka se on silmä vanhalla miehellä... Jokohan tuo on kauankin ollut asian perillä? Vai olisikohan Heleena?... Eihän se Heleena miten olisi uskaltanut... Ja vielä isällensä, kun en minäkään..."
Vai jo saisi käydä ... olen jo käynyt käytäväni, ja sillä hyvä... Nyt se siellä odottaa, vaan odottakoon ja pitäkööt huvinsa, en mene. Olisikohan tuo tietänyt, etten ole enää mikään paljas renki. Se Pekka peeveli, jos se on ilmoittanut... Kaikkea epäilystään ei hän kerinnyt purkaa, kun pistäytyi esille epäiltäväkin, joka oli Pekka. Hyvää illan kellukkata, jos kelpaa, toivotti tämä tultuaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät