United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö hän elänyt juuri niin kauan kuin sopivaa oli ja kaunista! Eikö hän tullut vähää ennen kuolemaansa vielä kerran keskeemme heittämään meille viimeisiä hyvästejään! Eivätkö nousseet siinä tilaisuudessa hänen eteensä kaikki ne taruolennot, jotka hän oli tyhjästä luonut! Eikö se ollut ihana, harvinainen hetki liekö kenellekään runoilijalle maailmassa semmoista ennen tapahtunut?
»Olihan sillä vanhalla kansalla sitä sanan mahtia...» »Liekö se avittanut, vaan kun ovat olleet voimakkaampaa ja uljaampaa väkeä, se tuo lie syynä.» »Mutta mitä hän niillä potaatin siemenillä teki?» »Ka kylvi, ja siitä se levisi potaatinviljelys tämän järven rannoille.» »Vai hän se ensinnä?» »Hän, ja siitä se levisi...» Siitäpä johtui nyt uusi puheaine.
Mutta kun herrat rupesivat niitä syömään, niin irvolleenpa suunsa vääntyi. Talon herra, ollen äkkinäinen, oli keittänytkin potaatin nuppuja. »No, herroilta jäi syönti sikseen?» »Paljon voin ja sokerin uhalla koettivat nieleskellä niitä.» »Liekö tuo totta?» arveli Erkki. »En tiedä, se meidän papin poikahan se haasteli tuota erään kerran.»
Mutta sieltä edempää näkyi kaikki kuin usvan takaa, epäselvänä, häilyvänä: yksi sääri siinä selvästi roikkuili, kalossi on jalassa, mutta kenen jalka se oli, siitä ei saanut selvää ei vaikka... Ja muuan oli paitahihoissaan, vaan ei näkynyt päätä, liekö ollutkaan.
Hän kulki katua pitkin sitä tienviittaa kohden, johon oli kirjoitettu "Oxford'iin". Ja hän lausui itsekseen, liekö hän suoraan tarkoittanut reppua, vai jatkanut vertausta velvollisuudesta: "Rihkamatakka painaa kantajaa." SEITSEM
Jotakin liekö se ollut hänen kasvoissansa, tahi liekö hän muukalaisena ollut viehättävä jotakin hänessä herätti naisten huomiota, ja hyvin kaunis tyttö, joka oli lähempänä häntä kuin toiset, koetti ruveta puhumaan hänen kanssansa. "Tämä on teille uutta," sanoi tyttö hymyillen. "Ei mikään minulle uutta ole," vastasi Kenelm alakuloisesti.
Minulla ei ole käsi koukussa työmiehelle palkkaa maksaessa." Tätä sanoessaan hän katsoi kiinteästi Tapanin silmiin, nähdäkseen mitä tämä puheensa vaikuttaa. Tapani pysyi vaan alakuloisena ja hieman arasti sanoi: "Tuleeko ensi kesänä Gall mukaan?" "Gall parka", huoahti Dampbell, "Gall on yhä Vinkuvan sairaalassa. Liekö miehessä enää henkeä.
Hämärtyvän kesäillan valossa omassa huoneessaan Toini avasi saamansa paperikäärön. »Tytölleni», hän luki päällekirjoituksena. Jossain sanotaan »Syvyydestä minä huudan sinua». Liekö seuraava sana »Jumala» sitä en muista. Enkä minä sitä sanaa tarvitsekaan, sillä minä en tiedä, onko sinua olemassakaan, sinä ihmisten Jumalaksi kutsuma maailmojen luoja. Mutta nuo sanat sopivat joka tapauksessa minulle.
»Niin on, ihan kuin pastorska pienenä.» »Vai niin, sitähän sinä aina sanot. Mutta paljoa kauniimpi hän kuitenkin on, eikö niin?» »No, no, saattaa olla, onhan hän isäänsäkin, liekö siitä sitte kaunistunut.»
Näin aloin: »Runoniekka, oppahani, mun katso kuntoani, liekö luja, sa ennen kuin mun johdat yöhön jylhään. Sa sanot, että Silviuksen isä, näyssä ei, vaan vielä täysin aistein vaelsi valtakuntaan ijäisehen. Jos Herra, vastustaja kaiken pahan, hänt' auttoi, muistain, mitä mahtavata hänestä johtuis, keitä, kuinka suurta,