United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sen verran teissä naisissa on luonteen lujuutta. Entä kun nyt harjoittelisit, muruseni, siihen. Mitä ? Tämä minusta olisi juuri oivallinen tilaisuus.» Alma seisoi yhä selin ja hypisteli kasveja. Ei vastannut mitään. John katsoi erästä kirjaa pöydällä. »Nymark on käynyt täällä?» »Pistäytyi äsken pikipäin.» John nousi ja hyräili jotain laulua.
Ja kuitenkin näytti hän onnelliselta näinä kahtena pitkänä vuotena, siitä kun kotia oli tullut. Illoin rukin ääressä hyräili hän iloisesti, niin pian kuin oli yksinänsä, ja, jos äiti oli sisällä, näkyi Elin kasvoista että hän sittenkin mielessänsä hyräili. Aina oli hänellä ystävällinen hymy huulillansa kun joku häntä puhutteli.
Mutta apulaisen nuori rouva, jonka sylissä lepäsi pienoinen lapsi, rupesi sitä uneen nukuttamaan ja hyräili: Siell' on lapsen hyvä olla Tuonen Herran vainiolla Kaitsea Tuonelan karjaa. Pienonen nukkui, ja nyt visersi satakieli hienoimpia säveleitänsä. "Kanaljaa!" kuiskasi provasti. "Suloista!" huokasi Helmi. Myöhään yön suussa he vasta lähtivät kotia.
»Niin, niin, onhan se.» »Ja sitten ei ole kellään niin jaloa tointa kuin papilla. Hän on Jumalan palvelija.» »Vaikka vaan, en minä sittenkään. Jumalan kiitos, ettei Woldemar ole teoloogi. Mutta pidä sinä vaan omat ajatuksesi. Ehkä ennustukseni pian käyvät toteen, siltäpä eilen jo näytti.» »Oih, elä nyt joutavia.» Olga hyräili ja soitteli sormillaan pöytään, joka oli sohvan edessä.
Tapahtuipa silloin välistä että hän hyräili jotakin kevyt-mielistä ranskalaista nuottia ajatellen nuoruutensa kepposia, asetellen kauniita sääriänsä kaikkien hienouden sääntöjen mukaan; hän toivoi että polvihousujen aikakausi vielä palajaa.
Mutta toinen ei vastannut, ei huomannutkaan ... kulki ohitse ja pyöritteli jotakin liekö se ollut avain vai mikä? etusormessaan ... hyräili ja vilkuili kupeilleen ... ja hyppäsi välistä niinkuin tanssiaskeleen... Eiköhän tuo nähnyt? ... vai olisikohan ollut niin ylpeä, ettei ollut näkevinään?
Adelsvärdillä oli mandoliini; tyttö oppi sitä näppäilemään, hyräili välistä jonkin saarelaislaulun pätkää mutta toisen kuunnellessa heitti sikseen. Toisinaan Maria kävi araksi, karkasi hänen luotaan ja lymysi.
Jussi kopisteli piippunsa ja astui veneestä maalle ja loi silmäyksen järven selälle, josta näkyi vene tulevaksi. »Jo tulevat», virkkoi hän ja läksi astumaan taloon ja mennessään hyräili: eipä olis tarvinnut sen pojan syntyä, joka rakkahimman ystävän minulta valtasi. »Näkyvät jo tulevan», virkkoi hän pirtissä vanhalle isännälle, joka taaskin oli Raamatussa käsinä.
Kapteeni hypitteli lasta polvellaan, katseli miettiväisesti tuleen ja laulaa hyräili hiljaa, sillä hän huomasi, että Margareta oli lakannut neulomasta ja katseli häntä. "Niin," sanoi kapteeni, yhä valkeaan katsellen. "Minä sepitän tarinoita ja kerron niitä lapselleni.
Siinä hän unohti peilin edessä laittautuessaan sen päätöksensä, ettei mene sisään vieraiden luo. Tuli uteliaaksi saada nähdä, millaiset kasvot oli ylioppilaalla, sillä niitä hän ei ollut katsonut. Hän hyräili siinä, palmikoi tukkaansa ja näki Runebergin »Hannan» pöydällään... Paiskasi sen puoleksi leikillä kiinni...