United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta Nils nauroi itsekseen ajatellen: "Kun ensin saan uuden akan, niin vanha nuttu tulee päälle taas". Nyt oli lauantai-aamu. Ilma oli selkeä, mutta vähän kylmä, sillä aurinko ei vielä ollut korkealle noussut taivahalle, loisti vaan hymyillen kuin suuri silmä kaukana idässä, välistä katsellen Per'iä, joka seisoi puhdistamassa papin pihaa.

Ilma kaunis, ihanainen, Se'es, siksehen suloinen, Minun laitti liikkehelle, Kerran käymähän kuletti Nurmimaalle nukkaiselle, Kukkaisten kotisijoille, Joita katsellen kävelin, Ihantelin itsekseni. Kävin kyynärän välistä, Jopa seisoa sujotin, Tahi panin polvilleni, Uuvuin istumaisilleni, Otin kukkaisen kätehen, Toisen toisehen sivalsin, Sitte veisasin vähäisen, Sanan, kaksi kalkautin.

Toisia lapsia nähdessään oli pienokainen kovin ihastuksissaan, hän heilutteli käsiänsä ja tahtoi heitä taputtaa. Kun Kertun veljenpojan, lähikylän sepän kaksi pientä rivakasta poikaa välistä tuli Kerttua tervehtimään, antoi Juho usein heidän tulla lastenhuoneesen Oskariakin katsomaan ja leikkimään hänen kanssaan. Aina vaan samaa leikkiä leikittiin.

Se oli hyväntahtoinen, hiljainen, vanha ukko, joka ei milloinkaan äykkänyt eikä ihmeeksikään lyönyt paitsi eilen oli ensi kerran, kai hätäillen, etten pääsisi mäen päälle välistä vain hotaisi ohjasperillään ja maiskutteli suutaan ja hoputti. Pekka hörhötti hänelle vastaan.

Tämä liikutti Adelsvärdin mieltä vielä enemmän: Niinpä niin, pikku Maria! No lupaa siis vain se, ettet rupea istumaan puussa. Minä tulen niin pian kuin suinkin pääsen! Mene sinä vaan! sanoi tyttö lyhyesti ja jurosti. Hän oli nähnyt, että pikkuinen lakastunut kukkasoksa oli pudonnut kirjan lehtien välistä ja jäänyt laattialle. Adelsvärd ei sitä huomannut, vaan tallasi sitä jalallaan.

Mutta äläpäs huoli, lähtäänpäs tuonne sisälle ja koetetaan saada sijaa tässä nurkkakammarissa, jossa niin usein ennenkin on istuttu ja puheltu." Niin lähtivät ystävät pujoitteleimaan väkijoukon ja pöytien välistä.

Unta mitä uneksuuvi Tuossa paimen? Unta ihanaa: Kumo taivaan aukeneevi, Alas astuu heljäst aukiost Enkel hamees hiilakkaassa, Kohden paimenta hän kiirehtii. Likenee hän murheen maata, Hopeaisten siipein sihinäl Hongan juurella hän seisoo Lempeänä luona paimenen, Kätensä hän laskee hienon Lapsen kiirehelle hempeäst, Kuiskaa hänen korvahansa Ilon ihanaisen sanoman: »Kuuli taivas tuskas äänen, Katsoi armiaasti puolehees; Ol siis rauhas, paimen pieni, Kohta löydät karjas kadonneen. Lähe tästä lounaisehen, Tuonne kohden koivumäkeä, Ilokeimon kunnahalle, Sanajalkaselle aholleNiin hän lausuu, taasen päätyy Ylös korkeuteen kiitämään; Aukion hän ennättäävi, Kirkkahaana päilyy kynnyksel; Katoo hän ja valo peittyy, Kumo taivaan ihanasti soi. Herää paimen huoveestansa, Kuni liekki ylös lentäen, Muistaa mitä lausui enkel Unen ihmeellisen muistan ain Rientää vasten lounatuulta Kohden Ilokeimon ahoa; Kuni leimaus hän kiitää, Eikä tunne taakkaa helmassaan. Kuuleevi hän kellon kaikun, Löytäävi hän karjan kultasen Kultamaalta mansikkaiselt, Sanajalkaselta aholta. Mikä hetki, ilon-hetki Iloheimos ijankaikkinen! Syleilee hän lehmiänsä Ilon polttavissa kyynelis, Katsoo ylös korkuutehen, Taivaan laupeutta ylistää. Kuni aurinkoisen viilu Tuolla loistaa honkain välistä, Niinpä loistaa lapsen kasvot Paimelassa kesä-iltana. Enhän tiedä, mihen vertaan Riemun paimenpiikasen. Ehkä naiseen, joka löytää Helmen kallihimman taivaan al; Tahi mieheen, joka astuu Ylös korkehimpaan kunniaan? Kehno heidän hekumansa Ilon rinnal tuossa paimenen. Autuaana astelee hän,

Katselijat Danvikin rannalla alkoivat kovasti huutaa. Hovin luistelijat ja lakeijat huomasivat vaaran ja riensivät apuun. Mutta heillä oli jotenkin pitkältä liukasta jäätä kuljettavana, ja onhan elämässä välistä tilanteita, jolloin ei ole aikaa kauan odottaa.

Ellei Heikki olisi täällä, luulen että välistä kärsisin koti-ikävästä, mutta me olemme jotenkin usein yhdessä, ja hän on ollut mukana pienillä huvimatkoillamme, joita olemme tehneet lähiseutuihin. Hänen lukunsa menestyvät hyvin, ja hänen toverinsa pitävät paljon hänestä.

Me olimme silloin kaikki kokoontuneina hänen luokseen sanomaan jäähyväisiä. Mukana oli myöskin kreivi Masen. Vaunut ilmestyivät jo oven eteen ja kreivitär valmistautuu jäähyväistelemään kaikkia; silloin puikahtaa käsi esiin oviverhojen välistä ja viittilöi merkitsevästi hänelle.