United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Kaksi pääsi karkuun; muitten nahkat ovat tallessa", vastasi Taavi. "Sepä oli reippaasti tehty", kiitteli Kirsti hyvällä mielellä; "tule nyt syömään illallista." "Ei juuri vielä, Kirsti", vastasi tulija, myttynsä avaten. "Minä olen viime aikoina huomannut, että te näytätte niin huonolta eikä teille maita ruoka.

Lydia meni kamariinsa ja paiskasi oven lukkoon. Tunti tunnilta kului, iltanen syötiin, ja aina vaan Annaa ei kuulunut. "Olkoon hän vaikka hitossa", mutisi Lydia ja meni maata. Puolen yön aikana hän havahti. Ovi oli au'ennut ja hän luuli Annan hiipineen huoneesen. Mutta kukas olikaan tulija! Tällä välin tapahtui tuttavillemme kaupungissa yhtä ja toista.

Hän naputti ovea, ja sisältä kuului ääni, joka sanoi: »Kuka nyt tämmöisessä rankkailmassa liikkeellä onOvi aukeni, ja kun tulija astui sisälle, sanoi hän: »Hyvää iltaa, vanha Tiina! Ettekö minua tunne?» »En, vai kuinka? No olette maarin Hilja paronitar no Jumalan kiitos! Nythän äitinne saa levon ja lohdutuksen.» »Onko äitini kovin huonokysyi Hilja kiiruusti.

Iltasilla kenties useampi saapuu klubiin syödäkseen, mutta näin aamupäivällä käy jokainen tulija hetikohta sanomalehtihyllyn kimppuun. Kaikki oman maan lehdet ja useita ulkomaisia on siellä saatavana. Mikä niistä minkin tempaa mukaansa ja kiiruhtaa johonkin valoisampaan paikkaan niitä lukemaan.

Hän ei nähnyt minua ja kääntyi oitis vaimoonsa. Ihmettelin, kun en ketään tavannut portailla vastassa; sanottiin, että Irenen sulhanen on tullut sairaaksi, puhui tuo mies. Irene riensi isäänsä syleilemään ja hän selitti muutamalla sanalla, mitä oli tapahtunut. Tulija kääntyi nyt uteliaana minun puoleeni.

Jos tulija ei siitä älynyt poistua, vaan yritti jotakin sanomaan, seurasi kohta: "mene tiehesi, en tarvitse sinun selityksiäsi." Vuosikymmeniä oli hän elänyt tämmöistä yksinäistä elämää ja kertomuksen ajalla oli hän jo vanha mies.

Pirtistä rupesi kuulumaan karkeita kirouksia ja ovikin aukesi ja ovelle ilmestyi tulija nelin kontin. Miehen toinen poski oli yöllisestä ottelusta ajettunut kuin leiliksi, silmää ei näkynyt ollenkaan. Hemmi repäisi nyt kaksin käsin Timon oven pielistä irti ja lennätti lattialle, niin että hän meni pyörien kuin tallukka pirtin oveen päin.

Tulija kuului häätelevän koiria ja nousevan pihaan. Pihasta kiellettiin koiria, ja ne vaikenivat heti. Marja raotti luukkua, mutta paiskasi sen samassa kiinni. Juha! Marja oli vaipunut penkille, pyörtymäisillään... Se oli ollut tuossa, oli ovea avannut, oli katsonut tänne sisään.

Raskaita, viivähtäviä askeleita, niinkuin tulija olisi ollut lopen uupunut, tai epäilisi astuakko eteenpäin vai palata. Veri pakeni nuorukaisen kasvoilta. Se oli kuin uskomatonta unta, ja kuitenkin hän tunsi nuo askeleet pettämättömästi olisi tuntenut tuhanten joukosta. »Minun täytyy nyt lähteäHän puristi tytön kättä niinkuin olisi tahtonut sen musertaa ja tarttui hätäisesti hattuunsa.

Ja kun ovikello oli soinut, jota juuri oli odottanut, oli hän vavahtanut ja kuin kysynyt itseltään: Missä minä olen? Hän oli paennut kammariinsa ja sieltä kuunnellut, kun tulija kysyi: Mitäs kuuluu? Mutta kun Rautiainen oli tullut kammariin ja puristanut hänen kättään lujalla kourallaan, oli tuntunut turvalliselta ja oli haluttanut ojentaa hänelle molemmat kätensä.