United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hetken kuluttua virkkoi Karoliina: Kun sain tietää tulostasi, niin ihastuin minä siitä ihmeellisesti. Jumalalla mahtaa olla joku aivan erikoinen tarkoitus siinä, että lähetti sinut juuri nyt eikä ennen sekä minun tähteni että ehkä myöskin sinun itsesi tähden. Mitä tarkoitat? Sitä vain, että samalla kuin hän minua rohkaisee hän ehkä vielä kutsuu sinutkin luoksensa tällä matkalla.
Mutta eivät hekään juuri mitään puhuneet, ymmärsivät nyt toisensa ilman. Joskus sanoi Karoliina: »Tuo paikka se minuakin niin miellytti.» Silloin tällöin kävivät he lukkarinlesken ja hänen tyttärensä luona. Sielläkin luettiin raamattua. Ne pyysivät Anteroa lukemaan, ja hän luki. Eivät koskaan osoittaneet he huomaavansa, mikä muutos hänessä oli tapahtunut.
Mutta Kakkilainen oli jo aikoinaan alkanut Pöndisen saarnoista hieman herätä. Ja kun hän yö; aikamatkoillansa sitte oli luullut huomanneensa, että Karoliina ehkä on nuoruudessaan kerran erehtynyt, oli hän alkanut sille kylmetä.
Yhä enemmän astui Anteron eteen vaivaava kysymys, eikö Karoliina ehkä vain hienotunteisuudesta ollut tahtonut päästää häntä tästä velvollisuudesta. Antero puolusteli itseään sillä, että hänhän oli kysynyt, tarvittaisiinko häntä täällä, ja siis tarjoutunut jäämään. Karoliina itse ei ehkä ollut sitä ajatellutkaan.
Mutta Sakua ei kuulunut. Lukkari jo arveli voileipää tehdessään: Mikähän sen pojan hyväkkäälle tuli! Odotettiin. Hoihkittiin vielä kerta, mutta turhaan. Hellä Karoliina hätäytyi.
Sopivina ehdokkaina mainittiin jo Kustaa IV:n Aadolfin pojantytär Karoliina, eräs Hohenzollern-Sigmaringenin prinsessa ja Badenin suurherttuattaren tyttären tytär Canota.
Nyt minun täytyy kääntyä, ettei tuo näkisi Anteroa minun seurassani, silloin arvaa, että Karoliinakin on ollut meillä. On toki onni, että Antero on nyt täällä. Kun voisit jäädä tänne pitemmäksikin aikaa. Onko Karoliina lausunut siitä mitään toivomusta? Ei ole mitään lausunut. Mutta nyt oli Antero kuitenkin selvillä siitä, että Karoliina sitä toivoi. Mutta miksei hän sano suoraan, vaikka toivoo?
Uutela katseli pitkän aikaa sisartaan salaperäinen hymy kasvoillaan. Sitten hän sanoi alennetulla, melkein hellällä äänellä: »Kyllähän asia, Karoliina, nyt taitaa olla niinpäin, että minä todestaan vielä ajattelen mennä naimisiin.» Sisar oli pudottaa kahvipannun kannen. »Sitä minä en olisi uskonut!» pääsi häneltä. »Etkä toivonut niinkö?» kysyi Uutela hiukan terävästi.
Lintu lensi alhaalla, aikoi asettua kuivan koivun latvaan, näki kansan ja pyörähti kiireesti takaisin. Silloin kuului Ukko-Paavon ääni sanovan: Veisatkaapahan se »Sun tyköös turvaan, Jumalan'.» Nyt aikoo Paavo puhua, kuiskasi Karoliina Anteron korvaan. Se on hänen virtensä.
Mutta etkö sinä tule pappilaan? Minä olen niin ujo sinne tulemaan, kun siellä on niin paljon niitä vieraitakin. He lähtivät Honkaniemeen päin, katselivat toisiaan uteliain, tutkivin silmin. Vai sinäkö sitä nyt olet Karoliina? Niin, ja sinä Antero on aivan ihmeellistä sinua taas kerran vuosien perästä tavata niin, onnea maisteriksi!