United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta laivattaren ääni haaksen kannell' Halki myrskyn voimallisest' kaikuu, Manaten ja lohduttaen miehistöä. Miehet kiipee, vetää, köydet myrskyss' vinkuu, Mutta purjeet, kokoon käärittyinä viimein, Ovat vaijenneet, eik' kumartele enään Haaksi yhtä syvältä kuin ennen Kohden ammottavaa, pohjatonta hautaa.
Hänellä on siellä tikapuut muuria vasten, hän kiipee sen päälle, laskeutuu toiselle puolelle, on saapunut kadulle ja rientää tikapuut olalla vastapäätä olevan huvilan portille. Bravo, signore, bravo bravissimo! vastaukseksi hymyilee hän ystävällisesti ylös ikkunaani, iskee ymmärtävästi minulle silmää ja näyttää saalistaan, triumfaattori.
Sillä unissakäynnissä on jotain salaperäistä ja kammottavaa. Levoton sielu nousee ja lähtee omille retkilleen. Ruumis seuraa mukana, mutta tajutonna. Silmät ovat avoinna, mutta näkevät ainoastaan sen verran, kuin omia teitään hiiviskelevä henki tahtoo niiden kautta kurkistaa. Se kiipee katoille kuin orava, se kulkee kapeilla harjalaudoilla huimaavassa korkeudessa.
Mursuja pyydetään ainoasti nahkansa ja torahammastensa vuoksi. Mursu elää pohjaisessa jäämeressä kernaimmin ajojäiden seassa, jossa hän uiskelee ja toisinaan nousee niiden päälle. Hän elää joukossa, usein sadottain. Jäälle kiipee hän niin että hän lyö suuret torahampaansa jäähän ja vetää niin raskaan ruumiinsa ylös jäälle.
Hän lyö suksensa ristiin, hyppää alas hankeen ja seisoo siinä polviaan myöten lumessa hetken aikaa niin huumautuneena, kuin olisi salama silmäin edessä välähtänyt. Sitten kiipee hän ylös suksilleen ja lähenee selkä kyyryssä väijyen vierasta latua. Se on todellakin suksen latu, on tullut jäältä, noussut tässä metsään ja näyttää tuolla tuonnempana kääntyneen taas rannemmaksi hänen majalleen päin.
päin suuntaa, jossa oli hällä jalat, ja tarttui karvoihin kuin mies, mi kiipee: ma luulin noustavan taas helvettihin. »Lujasti kiinni pidä», lausui Opas nyt läähättäin laill' uupuneen, »käy matka pahasta tästä moista porraspuuta!» Lovesta kallion hän astui ulos, sen partahalle istumaan mun pani ja itse viereen jalan johti varman.
Kysyjä kumartuu silloin katsomaan tuohon haaveelliseen kuvastimeen, jossa hän todellakin näkee kuvautuvan semmoista, joka liikuttaa hänen mieltänsä; mutta kamala paholainen syöksee hänet silloin veteen ja kun kuolema sulkee hänet kylmään syliinsä, kuulee hukkuva sen iloisella, petollisella äänellä hokevan veden päälle kumartuvan puun oksalta, jolle se heti kiipee: Ah! Ah!
Kyllä me kahden kesken saamme sen masennetuksi, ja, jollei yritys luonnistuisi, juoksee se oikopäätä sinun ampujuontaasi. Etsi vaan itsellesi hyvä asema, ett'ei hätätilassa julmistunut karhu pääse tukkaasi haivertamaan ja että sinä ammut varmemmin, kun ei pelko vavistuta käsiäsi, ja odota siellä tyyneesti, mitä tapahtuu. Tuo kallio on siihen omansa kiipee sinne!
MAALARI. Niinkuin naulaan! Tuo kunnas, onnetar ja istuin, jonne Viittaillaan yhtä kansan joukosta, Jok' ylös onnen jyrkännettä kiipee Kumarapäin, tuo meidän taiteen alaan Ois aivan omiaan.
Sille kiipee koko perhekunta, isä ja äiti ja poika ja pojan vaimo lapsinensa; ja poika repii isää alas vedentulvaan saadaksensa turvallisemman aseman, ja hän tahtoo repiä äitinsäkin ja vaimonsa ja kaikki lapsensa, itse päästäksensä huipulle; sillä siellä on jalan verta mannerta, siellä voi hän tunnin ajan olla turvassa. Se on, jaarli, viisauden tarina ja jokaisen viisaan miehen tarina.