United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Terning oli tällä välin saanut setän asetetuksi kiikkutuoliin ulos seinänviereen. He istuivat varjossa ja puhelivat. Setä poltteli piippuansa ja oli jo sangen hyvällä tuulella.
Hyvä toki, että se kaikki nyt on ohitse." "Miten ihastunut setä oli vaimoonsa", sanoo Terning. "Morsian oli paljoa enemmin ihastunut uuteen silkkileninkiinsä kuin mieheensä. Minulla oli niin hyvä halu kaataa pullo punaista viiniä hänen päällensä." "Ruoka oli hyvä." "Entä puheet," sanoi rouva, "oivallisethan nekin olivat.
Sen verran siinä onkin totta, ett'ei Terning lainkaan tiedä muuta kuin vaimoineen ja lapsineen "syödä leipänsä otsansa hiessä" pääkaupungissa kuumina kesäkuukausina, kunnes hänet vihdoin herätetään onnellisesta tietämättömyydestään. Kun hän muutamana päivänä kesäkuussa tavallisuuden mukaan tuli kotiin päivälliselle, seisoi rouva ja jakoi keittoa synkännäköisenä.
"Minun tarkoitukseni oli vain," jatkoi rouva, "että vuokraisimme pari yksinkertaista huonetta jostakin talonpoikais-talosta." "Jospa vain nyt voisi löytää semmoisen paikan", sanoi Terning, alkaen jo vähän horjua. "Se paikka, joka Pedersenillä oli viime kesänä, on nyt tyhjänä.
Niin juhlalliselta hän ei ollut näyttänyt siitä asti, kun viimeksi sai uuden silkkileningin. "Terning," sanoi hän, "katsopas lapsiasi." Terning katsahti molempiin poikiinsa hämmästyen. "Etkö näe, miten kalpeat heidän kasvonsa ovat?"
"Minä tahtoisin niin mielelläni syleillä sinua, mutta en saata sateenvarjolta." "Tule vain, niin minä pidän sitä sen aikaa", sanoi neiti. Pietari Terning kiersi kätensä hänelle kaulaan ja suudella läjäytti häntä miehen tavalla. "Olkaapa hiljaa kärryissä, muuten saattavat ne kaatua, sillä toinen vieteri on rikkinäinen", sanoi kyytipoika.
Terning pusersi huulensa yhteen ja leikki kiivaasti kynäveitsellään. "Ei se vaan paikka yksin ole," sanoi hän, "mutta minä en yleensä ymmärrä, kuinka tästä oikein selviämmekään. Ei ole vielä kulunut puoltakaan kuukautta, vaan koko kuun palkka jo on mennyt ja enempikin." "Sinun pitää sitte kaiketi ottaa laina." "Ei minulle kukaan anna lainaksi äyriäkään." "Entä Pietari-setä sitte?"
Minä en käsitä, kuinka te, neiti, jaksatte kantaa kaikki nuo monet hameenne." Neiti Riegel käänsi punastuen alas katseensa ja katkasi tien varrelta voikukan käteensä. "Eikö tämä tie aio koskaan loppuakaan?" kysyi setä Pietari, pyyhkien lakkaamatta otsaansa ja viuhtoen nenäliinallaan pois kärpäsiä. "Puolen tunnin päästä me kyllä olemme perillä", sanoi Terning puolustuksekseen.
"Minä olenkin jo kauan ihmetellyt, miksi ette jo ennemmin ole naineet, herra Terning." "Mitä? Niin niin, te olette oikeassa. Sehän se olisi helpoin keino saada heidät syrjään. Ettekö luule, että se todellakin oikein suututtaisi Teodoraa?" "Se nyt on tietty. Puhumattakaan siitä, miten suloista se olisi teille itsellenne, jos olisi luonanne nainen, joka hoitelisi ja huvittelisi teitä.
Kaikki on talossa vanhalla paikallaan paitsi Terning, sillä hän on menettänyt paikkansa; mutta syksyllä hän ottaa setä Pietarin sianlihakaupan, hän kun itse aikoo luopua siitä.