United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänelle oli ilta ollut kuivanlainen. Hän oli näet, tuo juro, naisarka, elähtänyt poikamies aina vähän pahalla tuulella noissa pitkäpiimäisissä perheiltamissa, joissa tupakatkin piti varkain polttaa, piti istua salissa tyttöjen naurunkappaleena, juoda teetä, syödä makeisia ja joissa sattumalta vain totitilkan sai.
Juro mieli, tunne kylmä, Talvet kolkot, pitkät yöt, Karu luonto, hidas kansa, Hitaita myös riennot, työt! Kuitenkin, kuin tenhokahlein, Sidot mua, Suomenmaa! Köyhyyteskin, kärsimykses Lempeäin vain vahvistaa. Sata kertaa vaikka vielä Kurjemp' oisit, köyhempi, Hyljätä en sua voisi. Kurja, kallis. Suomeni! Ihailuni ottakaatte, Vieraat, immet, vieras maa!
Niin, nähkääs Sundler, mies on mennyt oikeata tietä, sillä hän on ihastuttanut tytön ja äitin. Minä näin itse kuinka tuo pienoinen kuvio hymyili hänelle ainoastaan hänelle; sillä muuten käyttää hän itsiänsä melkein kuni puunukke ja on juro ja poikkipuolinen.
Joskus kulkunen soi ehk' iltasin portahan luona, joudutan tulta ja varron, niin nimismies juro saapuu, hetken juttuelee, rakennustaan kiittää ja lähtee. Onko se hauskaa tuo? Mitä muuta kuin itkeä voisin? Muuta kuin itkeä myös kesän tähden?
Sitä ette saa pahaksi panna, että hän on kaikkia opettajia vastaan vähän juro ja äreä; hän ei voi sitä vieläkään unohtaa, että hänet pantiin koulumestarin viralta pois, vaan meinaa, että jokainen, joka tulee tänne opettajaksi, on ikäänkuin tunkenut hänet pois, vaikka toinen tietysti ei mahda siihen mitään. Mutta hän on vanha mies, ja vanhojen ihmisten kanssa pitää olla kärsivällinen."
Gleich ins Boot, kuiskasi saksalainen. Mitä ilvettä tämä nyt taas on? kysyi vihastunut poika. Minua nukuttaa, antakaa minun mennä kotiin! Nicht resonniren! Gleich putzweg, oder der Teufel soll dich holen, verfluchter Junge! jatkoi kamaripalvelija vetäen häntä muassaan, ja tämä oli luultavasti pisin puhe, minkä tämä kuninkaan juro sanansaattaja oli pitänyt sen jälkeen, kun tuli Ruotsiin.
Se oli kuin hän, ollen puolalaista aatelia, olisi itseensä koonnut kaikki ne koston tunteet, jotka Venäjän hirmuhallituksen verityöt olivat synnyttäneet Puolan onnettomassa kansassa. Evgenj Kohanski oli harvapuheinen ja juro seurassa. Hänestä eivät pitäneet liioin upseerit, eivätkä myös naiset.
Ja kuningas on tiukka, ankaran vakava, juro ja säästäväinen herra. Sentähden täytyy elämän hänen ympärillään käydä yhtä saranharmaaksi kuin hänen oma elämänsäkin on, eikä siinä saa näkyä muuta loistoa kuin teräksen. Muistathan, kuinka säästäväisesti elimme viimeisinä vuosina Tukholmassa, kuinka huolellisesti vältimme yksin sen komeuden varjoakin, mikä oli kuninkaasta vastenmielinen.
Mutta kaikki on katoavaista maan päällä! Vastatullut ei voita armollisen keittäjän suosiota, ja pilviä kokoontuu kodin taivaalle. Ensin kuuluu kyökistä hiljainen humu kuin etäinen ukkosen jyrinä; sitä seuraa parin päivän juro äänettömyys, ilman ollessa painostava, kuin lähestyvän rajuilman edellä ja lopullisesti puhkeaa pilvi. Ovi avautuu pauhulla perheen syödessä aamiaista.
TIMON. No, Apemantus, jos et noin ois juro, Niin saisit jotain. APEMANTUS. Min' en huoli mistään; Jos lahjot minutkin, niin sulla yhtään Ei soimaajaa, ja syntiin yhä vaivut Niin kauan annat, varon, että kohta Pois papereilla itsesikin annat. Miks kemut, kestit nuo ja turhat loistot? TIMON. Jos noin sa moitit seuraelämää, Niin, totta vieköön, sinusta en huoli. Hyvästi! Toiste laula toista virttä!