United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ihailun, joka paljahalta näyttää, Pien' kykyni kun sit' ei suureks saa; Mut jonka puutteen rikas sielus täyttää, Ja suosill' alastuuden verhoaa. Siks kunnes suojelija tähtöseni Minulle suopeammin hymyilee Ja koruverhon heittää ryysyilleni, Jok' arvonantos täyden ansaitsee. Ilolla silloin lemmin ystävääni, Mut siksi arkaillen ma peitän pääni.
Ja Mestarini: »Merkkejä jos katsot tään otsalla, joit' Enkel' yksin piirtää, sa näät, hän että hyväin joukkoon kuuluu. Mut hän, ken yötä päivää kehrää, päässyt viel' ei tään miehen elonlangan mittaan, min kullekin suo Kloto värttinästään. Siks sielunsa, mi sisar sun on sielus ja mun, ei nousta ylös yksin voinut, kun nää ei maailmaa hän meidän tavoin.
Laps, huoles maiset unhota! On sulla taivas, Jumala, sa muista sielus ylkää, mi milloinkaan ei hylkää.» »Oi, äiti! Mit' on taivaskaan! Oi, äiti! Mit' on Horna? Wilhelmin luon' on taivas vaan ja häntä ilman Horna! Ah, että tänne synnyinkään! Ah, sammu, valo sielun tään! Hänt' ilman jää en eloon, käy taivahan en iloon.»
Mutta vihdoin tuli tunnustus: Isälle on kasvanut niin kamala rahanhimo. Siihen vaiettiin vähäksi aikaa. Ota muualta maata, alotti Heinonen uudestaan. Kun se pitäis ottaa kokonaan velaksi, niin kuka sitä antaakaan, eikä se kannata. Vihtori huomautti: Miks' ei se kannata. Panet vain sielus takaamaan kapitalistille 7 % korkoa siitä, että saat luvan tehdä työtä ja nähdä nälkää.
Mitä voin nyt tytärtäni kohtaan, koetan, mutta itse pitää sun hänen kanssansa haasteleman päätössanat, sen tahdon. Huomenna; aikamme on tärkeä. Nyt jätä minut. Hän käy laatuun sun mieheksesi; niin, miksi ei? Viisas on hän, reipas myös ja sydämmensä hellempi kuin luullaan. Sen huomasin nyt. Hän käy laatuun. Tyttäreni, tyttäreni, nyt täytyy sielus taipua hädän vaatimuksen mukaan.
Käyt hetkessä vieraaks itselles välähdyksenä sun oman sielus nähden. Hätäläppänä lyö sinun sydämes yön, tyhjyyden, elos turhan tähden. Ole mies, veli. Muista: ankkurin kukin heittänyt on saman rannikon luona. Moni hukkui, mut moni voittikin, moni ihminen syntyi hetkenä tuona. Ken mulle lausuikaan sanan pienen sen. En muuta kuullut, muuta en muistaa voi.
Syvältä sielus ounasti Ikuisen kauneuden Rajattomassa meressä, Ja hengen puhtauden Rajoissa riemun kukkasmaa Ol' aavalt' auki Sulle, Kuin armo aava taivahan Jumalan valitulle. Maa myöskin halpa ainiaan. Suurt' ei voi arvostella, Se tuskin heidän hautojaan Uskaltaa kaunistella Sull' antoi paikan kunnian Rivissä sotarinnan, Sait taistelussa sortua Takeeksi voiton hinnan.
MAURA. Korkeimmalla kerran hymyköön sun sielus, Kaupungissa kunnian! Mut jää nyt hyväst! Kuoleva mua odottaa, ja rientää täytyy. ELINA. Hyvästi! ja muista, koska taasen tulet, Tule kertomahaan kuinka läksi täältä Onnellisna matkamies. MAURA. Mä pian tulen. KASPER. Haa! mä tuskin tahdon uskoo mitä kerrot. Leonard on tullut?
Sa sanot: kuulut kokonaan Sa mulle Ah, Catharina, mit' on kokonaan, kun jäävät aattees salaisimmat Sulle, miel'alas, joit' en arvaa milloinkaan, kaikk' outo tuo, mi mulle tuiretulle tuo ikituskaa pelkäll' olollaan, syvyydet sielus, joit' en kestä, siedä, yöpuoles tumma, jost' et itse tiedä!
Kuin haudan kautta tie käy elämään, niin vihkiytyy myös eloon rakkaus vasta, kun muiston-kotiansa autuasta lähestyy vapaana se pyyteistään! Pois sormus viskaa! riemuiten. Tehtäväni tein! Nyt runon valkeuteen ma sielus vein! Pois ovat siteet, jotka sua pauloi, nyt Svanhildisi joutsenlaulun lauloi! Ottaa sormuksen sormestaan ja suutelee sitä.