United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vai niin sukkelaan ... viipyyköhän kauan, jos menee ulkomaille? ... kuuluuhan sillä sinnekin pääsevän. Se on sitä myöten, minne menee ... Ranskanmaalle ennättää viidessä päivässä, jos tiukkaan ajaa. Entäpäs Amerikkaan? Sinne ei pääse rautatiellä, kun on meri välissä. Matti katsoisi ... tässä kartalla näkyy, että on tämmöinen aava meri välissä, Atlantin meri... Niinpähän näkyy.
Aava meri lakasi yhdeltä taholta saaren rantoja, toisilta tahoilta kiilui auringon paisteessa saaria ja moniaista kohdista mannermaa. Tälle vähäiselle saarelle oli noin 50 vuotinen mies rakentanut asuntonsa. Saari oli, niinkuin sanoimme, pieni, mutta kumminkin niin suuri, että Jolsan Matin kaikki omaisuus sinne mahtui. Ja paljon omaisuutta ei Matilla ollutkaan.
Näköala oli tavallaan sama, mutta kuitenkin niin erilainen. Onhan tässäkin aava rannaton meri edessä, oli kallioita ja kareja ja merimerkkejä ja puhalsihan ulapalta raitis, viileä merituuli. Mutta ei se meri kuitenkaan ole Suomenlahden meri. Eivät nyt ensiksikin nuo kalliot ole noita oikean meren kallioita. Harmaita ne ovat ja ikäviä eikä niissä ole sitä ryhtiä, mikä on esim.
Jos päätänsä suojusvallin yli kurkotti, näkyi aava meri, alkaen syvyydestä, jossa laineet korkeudesta katsottuina näyttivät pieniltä leikkilaineilta, ja päättyen siintävään taivaanrantaan.
Koko tämän ajan, viisi vuotta yhtämittaa, Henrik asui samassa vanhassa merikadun kortteerissa, sillä erotuksella ainoastaan, että hänellä oli toinen huone, vielä pienempi entistä; se oli Fabun tyttären entinen huone; siinä oli myöskin ihan valkoset tapetit ja siitä näkyi koko aava meri, jota Henrik huomasi kummakseen rakastavansa. Fabu oli muuttanut tyttärineen ja vaimoineen ikävä kyllä pois.
Mutta poistui viimein naisten joukko, Niinmyös impi heidän seurassans, Toki leikittelit kerran vielä Vienot sormet ruususolmulla. Silmäns heitti hän viel nuorukaiseen, Poskil leimui kaino punerrus. Kaksi aamutähtee sillon peittyi Metsän reunaan pilvis ruusujen. Mutta harhaellen puiston yössä Nuorukainen kauvan käyskeli; Kalliol korkeel viimein seisoi, Meri aava alla aaltoili.
"Tuo tuoll'on meri, lapseni, ja vaarallinen sulle, näin lausui kerran lapsena mun äityeni mulle jos lähdet joskus laineillen ja loitommaksi rantaa, niin katso, ett'ei venhoas saa virta tuonne kantaa. Näät meri vain on miehillen, isoille, voimakkaille, on hauska heidän taistella ja soutaa muille maille; jo salmen suusta avautuu ulappa aava tuolla siis pysy aina, lapseni, sä salmen tällä puolla!
Niin, mutta laivoja joutuu joka vuosi haaksirikkoon. He tulivat kaivopuistoon ja läksivät kallioille, missä aava meri näkyi ja raitis tuuli puhalteli. Rehtori istui eräälle lavitsalle ja nojasi leukaansa valkonuppista keppiänsä vasten, jota hän molemmin käsin piteli kiinni. Hän näytti miettiväiseltä eikä näkynyt katselevankaan luontoa.
Näät meri vain on miehillen, isoille, voimakkaille, On hauska heidän taistella ja soutaa muille maille; Jo salmen suusta avautuu ulappa aava tuolla Siis pysy aina, lapseni, sä salmen tällä puolla!
Vihdoin rupesi yhteen soimaan, ja nuoret riensivät kirkkoon. He sattuivat istumaan aivan ristikäytävän lähelle, ja koska molemmat isot ovet olivat auki, näkyi vasemmalta puolelta aava Mallasselkä, vaan oikealta hymyilevä, saarikas Pälkänevesi.