United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki armon ovet suljen; sotilaani tylyt ja raa'at, tappoon tottuneet, joill' omatunto laaja on kuin horna, riehaavat verikäden vapaudella. Henrik V. Schönwald'in suojelusväki, joskin se oli säikähdyksissään äkkiarvaamattomasta päällekarkauksesta, oli kuitenkin jonkun aikaa pitänyt puoliansa ryntääjiä vastaan.
Tässä On Tanskan Hamlet. LAERTES. Periköön sun horna! HAMLET. Et kauniisti sa rukoillut. Ma pyydän, Pois kurkustani sormes hellitä; Näet, vaikk'en ole kiukkuinen ja hurja, Minussa sentään vaarallist' on hiukan, Jot' ois paras karttaa sun. Pois kätes! KUNINGAS. Erottakaa nuo miehet. KUNINGATAR. Hamlet! Hamlet! KAIKKI. Oi, hyvät herrat, HORATIO. Tyyntykäätte, prinssi!
Teidän voimanne on suuri, sen tiedän; mutta tietäkää myöskin te että Jumalan avulla ihmiset usein ovat voittaneet hirvittävimpiäkin hornan henkiä. Minä olen jo ennen ollut tekemisissä teidän kanssanne; luulin jo päässeeni teistä ikipäiviksi, vaan minä joko erhetyin tai on horna syössyt teidät ulos kidastaan.
Kaikki Hiiden immet tulevat, pitkiä suortuviaan repimään; kaiken maailman tytöt tulevat itkemään silmänsä punaisiksi sinun kuolemasi tähden. Ja hänet olet sinä surmannut, maanalainen mato! Horna sinut periköön, konna! Tahdon opettaa sinut sankareita tappamaan. Voi, Mana, Mana! Korjaa hänet heti minun jälestäni! Hyvin hoidettu. Minua ei huvita kiertää maailmaa narrien ja poppamiesten kanssa.
Kai tiesit, kun saavuit sa taistelohon: väkevämmän on ens isku, se kuuluu mulle!» Käpälänsä hän nostaa jo hirmuisen, toki eelle sen uron ehtivi raikuva rauta, tuli tutkaimesta sen leimuaa, pedon tavoittaa, ei enää voima sen auta, alas kuiluun jo vierii sen pärskyvä pää; näin päättyvi tää, oli Horna hirviön hauta. Ah, ei!
DESDEMONA. Taivas tiesi! EMILIA. Käyn hirteen, jos ei joku ilkimys Jokuinen liukas, liehakoiva konna, Siloinen, virkaa mateleva orja Tuon valheen isä lie; käyn siitä hirteen. JAGO. Hyi! Moist' ei ole, se on mahdotonta. DESDEMONA. Jos on, niin anteeks suokoon hälle taivas! EMILIA. Ei, köysi sille! Luut sen syököön horna! Vai huora hän! Ken sitten etsi häntä? Kuin? Missä? Milloin?
Laps, huoles maiset unhota! On sulla taivas, Jumala, sa muista sielus ylkää, mi milloinkaan ei hylkää.» »Oi, äiti! Mit' on taivaskaan! Oi, äiti! Mit' on Horna? Wilhelmin luon' on taivas vaan ja häntä ilman Horna! Ah, että tänne synnyinkään! Ah, sammu, valo sielun tään! Hänt' ilman jää en eloon, käy taivahan en iloon.»
MARIA. Tulen vissin. ERNST. Tulemme, isä John. JOHN. Hyv'yötä! ERNST. Minä saatan teitä rappuisista alas, sillä se rupee jo pimenemään. 9:s Kohtaus. Maria, sitte Ernst. Kohta on kesä loppunut, ja talvi löytää meitä valmistumattomina. Ei työtä! Oi, näissä sanoissa on köyhän horna! Ei työtä! Velan-antajat hätyttävät ja me olemme toivotta voida tyydyttää heitä. En hirviä avata sitä.
Ihmetteli hän myöskin, mitenkä hän ei pudonnut sängystä. Siinä taputellessa sattui kämmenen alle jotain pehmeämpää ja Antti jo luuli löytäneensä pieluksen, kun se älähtikin ja sanoi unen sekaisella Jussi Vatasen äänellä: »Kuka horna se kasvoille taputtaa!» Nyt meni Antti sekaisin. Hän ei hoksannut miten asiat oikeastaan olivat, vaan kysyi pöhlönä: »Vatanenko se on?»
Heimo neien karjalaisen kauan kostomatkaa mietti: »Hirtettävä oisi Horna!» Sulhot sotatielle suori. Tultiin kylään, nukkui Vorna; liitoss' oli nainen nuori. Nukkuessa vangiks sitoi vaimo viekas miehen moisen, orteen nuoran toisen nitoi pankon patsahasen toisen; köytti kiini vankat ranteet, pani paulat pitkin vyötä, sitoi solmut, väänsi vanteet; katsoi kuuhut naisen työtä.