United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten meni eukko jälleen sänkyyn, käänsi kasvonsa seinään päin, kuin jos hän taas olisi ollut vaipunut syvään uneen. Ja Dorotea? Ah, kuinka hänen sydämmensä sykki ilosta! Hän oli lähettänyt hänelle tämän ja Swartin emäntä itse oli sen antanut hänelle. Hän avasi rasian. Siinä oli hänen hivuskiharansa! Siinä oli sormus!
Mutta, jatkoi hän, jos sormus kulkee kuudessa polvessa peräkkäin, silloin syntyy siitä suvusta mahtava kuningassuku. Tiedä kuitenkin, sanoi sama mies, että suuria lahjoja seuraa suuret vaarat.
Kaarlo herttua, kun oli Nuor' ruhtinas hän, isälles sen antoi, Kun tämä herrain päivill' uljaast' ajoi Ja voittosasti kansan asiaa. Se sormus häntä seuras kuolinhetkeen, Sun perintös se on. Se rinnoillani On lepäävä, uutt' elinvoimaa tuova. Nyt äitiseni! Kun sä ensin näytät Ett' olet kansan laps. Siks hyvästi!
WILHELM. Sit' Aksel toivoi, että samaan hautaan Sijansa sais, kuin Valpur. VALPURI. Samaan hautaan? Ah, sehän suloista. Mut, jalo ritar', Ei käy se laatuun. Kihloiss' eivät Aksel Ja Valpur olleet. Voi, ei käy se laatuun. WILHELM. Sormus, jos Näen oikein. VALPURI. Sormus? Niin, se Akselin On sormus. Tunnen sen. VALPURI. Se hautaan siis Ei kierinyt? Es'isämme!
Kyllä, sen olen tosin tehnyt, mutta Mutta? hän ei tahdo teitä tunnustaa pojakseen. Ei tahdo tunnustaa minua? Mutta onhan hän äitini. Se on ollut kaulassani pienestä asti. Sen asian hän ehkä tuntee. Pois sormus, onneton! Kätköön heti, sanon! Te ette ymmärrä minua. Inger-rouva ei suinkaan epäile, ettette olisi hänen lapsensa; mutta, niin katsokaa ympärillenne, katsokaa tällaista rikkautta.
Vielä kerran, Se vielä kerran lausu, kyyhky sorja, Mit' ensikerran sulosuusi sanoi; En tajunnut sit' oikein vielä. VALPURI. Minä Rakastan Akselia. AKSEL. Kuulittenko Te kaarrokset? Te kuvut korkeat? Te Herran alttarit? Oi, Akselia Hän rakastaa! No, siis ei muu kuin kuolo Erota sua Akselista. Tule! Mun anna sormus panna sormehes. Se kirpoi kädestän'! VALPURI. Oi, Herra! AKSEL. Kieri Kivien rakoon.
Sillä välin kuin Arvo ja Iiri keskustelivat, alettiin taas piiritanssia ja laulettiin: »Ystäväni, armahani, täss' on sormus sormessani. Isänmaani on isänmaasi, tavarani on tavarasi. Tule, tule, tu-u-le omakseni » Mutta nyt juoksi Pekko Iirin luo ja pyysi häntä tanssimaan kanssaan. Samassa tuli Lilli Arvoa etsimään ja sanoi hiljaa: »Hyvä serkkuni, mikä sinut noin vakaaksi on tehnyt?
Mitkä muut muutokset ovat tapahtuneet minussa, paitsi muutokset vartalossani ja muodossani ja niissä tiedoissa, joita tällä aikaa olen koonnut? Minulla on kultakello ja vitjat, sormus pikku sormessani ja pitkäliepeinen takki; ja minä käytän paljon karhun-ihraa, joka yhdessä sormuksen kanssa tietää pahaa. Olenko taas rakastunut? Olen. Minä jumaloitsen vanhinta Miss Larkins'ia.
Kuin haudan kautta tie käy elämään, niin vihkiytyy myös eloon rakkaus vasta, kun muiston-kotiansa autuasta lähestyy vapaana se pyyteistään! Pois sormus viskaa! riemuiten. Tehtäväni tein! Nyt runon valkeuteen ma sielus vein! Pois ovat siteet, jotka sua pauloi, nyt Svanhildisi joutsenlaulun lauloi! Ottaa sormuksen sormestaan ja suutelee sitä.
Hän ehkä tuossa muisti, silmäillessään tyhjää siaa, missä sormus oli ollut, entisiä aikoja, nuoruutensa ihanaa rakkautta, rakastettua Akseliaan; vai oliko kyynele pyhitetty hänelle kuolleena, sammuttava sen lemmen, jonka Aksel muinen oli nuoren neidon sydämessä synnyttänyt. Ken voi tietää, mitä Martta tuossa ajatteli.