United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
SYLVI. Mutta minä en rakasta Akselia, minä rakastan ainoastaan sinua. En tiennyt mitä rakkaus oli, kun menin naimisiin hänen kanssansa. Ja sen ilmoitan hänelle vielä tänä päivänä, heti paikalla VIKTOR. Ei, Sylvi, Jumalan tähden, sitä et saa tehdä. Et ainakaan vielä SYLVI. Miks'en? VIKTOR. Hän erottaisi meidät ijäksi päiviksi, emme saisi enää koskaan tavata toisiamme.
Vielä kerran, Se vielä kerran lausu, kyyhky sorja, Mit' ensikerran sulosuusi sanoi; En tajunnut sit' oikein vielä. VALPURI. Minä Rakastan Akselia. AKSEL. Kuulittenko Te kaarrokset? Te kuvut korkeat? Te Herran alttarit? Oi, Akselia Hän rakastaa! No, siis ei muu kuin kuolo Erota sua Akselista. Tule! Mun anna sormus panna sormehes. Se kirpoi kädestän'! VALPURI. Oi, Herra! AKSEL. Kieri Kivien rakoon.
AKSEL. En; vaan rauhallinen On sydämeni. WILHELM; Valpurias etkö Viel' ennen kuolemaasi mieli nähdä, Elossa tässä kerran viel'? AKSEL. Oi, Wilho! WILHELM. Ma kohta riennän hänet tuomaan. AKSEL. Varro! Niin, Wilho, käydä vois, ett' Akselia Ei enää olekaan, kun Valpur saapuu; Siis sielun' valiolle sano: Valpur Nimeä kuiskas Aksel kuollessaan. WILHELM. Sen sanon.
Vakavalla äänellä sanoi hän: "Kreivi, me tiedämme mihin teidän veljenne ensimäinen puoliso on joutunut. Me tiedämme sen! Hän, Litvalainen neito, jonka Jumalan alttarin edessä, ihmisten edessä veljenne Aksel otti vaimokseen ja hänen semmoisena tunnusti, hän, tuo orpo nainen, joka niin hellästi Akselia rakasti, hän seisoo tässä hän on minä!
"No niin, ha, ha, ha! rupesivat toiset; silmät aukenevat jalon naispuolen oivallisuuden vuoksi; me onnittelemme Akselia, vaikka läksy olikin jotenkin kimakka ... ha, ha! "Ystäväni silmäili kirjeitä; ne olivat nuot samat. "Minä saan, alkoi hän tyyneesti; antaa kreivi Frans'ille tämän lipun. Hän jätti hänelle otteen postikartoista. "Frans kalpeni.
Aksel Fersen rakuunain kanssa tappeli heidän sivulla; hänen terävä miekkansa oli tylsynyt, kirkas terä oli verinen. Itse oli hän vielä terve, samate myös nuori neitonen, jota pistoli kädessä ratsasti hänen vieressänsä. Silloin samosi partanen upsieri vihollisten keskeltä Akselia vastaan ja Uraalin vanhat veljet seurasivat häntä.
Unohdatko sitten kokonaan, että olet naimisissa, että sinulla on velvollisuuksia miestäsi kohtaan? SYLVI. Viktoria olen rakastanut aina lapsesta saakka. En ole koskaan rakastanut Akselia, vaikka ymmärtämättömyydessäni menin hänelle vaimoksi. Ja siinä juuri tein väärin, näetkös, kauheasti väärin. Mutta tottahan sen jollakin tavalla voi korjata. Sillä korjata se täytyy.
Ja nyt Mun sydämeni armaisin, sa vanno Täll' leveällä hautakivellä, Jonk' alla Harald Gille lepää, meidän Es'isämme, ett' tänäpänä vielä Sa tahdot tulla eteen alttarin Kanss' Akselin sun ylkämiehenäs. VALPURI. Oi, tiedätkö, mun Akselini, että Kuningas on AKSEL. Ma kaikki tiedän, kaikki; Hän sua rakastaa! Ja sinä? VALPURI. Minä Rakastan Akselia. AKSEL. Taivaista. Oi kaunopuheisuutta!
Siinä määrässä olisi riittävän tarpeeksi, mitä monenkaltaisuuteen tulee. Työn jako olisi ainoa keino auttamaan uhkaavasta pulasta. Akselia, ratas- ja vetovärkkiä, hakavieteriä ja varsinkin ruuvia ynnä pidäkkeitä sopisi helpommin ja tarkemmin valmistaa tehtaassa.
Martta kun tunsi, että hän nostettiin, avasi silmänsä, mutta painoi ne kohta umpeen, kun eivät silmäilyksensä tavanneet Akselia, vaan hovin herraa, jonka maalla ennen muinen äitivainaansa maja oli seisonut. Hän luuli Akselin kuolleeksi, kaatuneeksi mitä oli hänellä enää maailmassa! Sanaa sanomatta antoi hän viedä itsensä, minne viemämiehef tahtoivat. Mutta tämä tilansa ei kauan kestänyt.