United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tytöt luottivat siihen, ja se oli oikein merkillistä, kuinka tämä yhteinen salaisuus heitä liitti toisiinsa. Paljon suurempi tuttavallisuus alkoi kohta välillä. Oltiin järvellä aina siksi, kuin Betyn täytyi lähteä päivällispuuhiin. Laulettiin, puheltiin ja naurettiin.

Otettiin aina joku määrätty saksalainen runoilija, sanotaan esim. Schiller tai Goethe tai Grillparzer tai Uhland tai kuka muu tahansa ja silloin hänestä pidettiin esitelmä, kohtia hänen teoksistaan luettiin ääneen, hänen runojaan lausuttiin ja myöskin niitä laulettiin, jos niihin oli olemassa säveleet. Vieläpä väliin esitettiin joku hänen näytelmäkappaleensakin.

Laulua pääskyläinen päivälintu on laulettu kolmella tavalla, ollen aina vaan lopulla eroitus, nimittäin: niin kuin se tavataan Kantelettaressa, toiseksi niinkuin se yleiseen laulettiin Uudella Kirkolla ja seuraa tässä painettuna, ja kolmanneksi: luomisen kertomukseen liitettynä, joka myöskin seuraa tätä.

Siellä oli nuorisoa kappale etäisiä sukulaisia oltiin toisilleen melkein kaikki, iloista, tervettä, reipasta nuorisoa, joka ei muuta ajatellut kuin sen kuluvan hetken huvia. Oli tultu kokoon ilopäiviä viettämään ja nautittiin nyt elämästä kuin kepeät kesälinnut, laulettiin, naurettiin, kisailtiin ja karkeloitiin.

Kuvanveistäjät tekivät ainoastaan aseellisia jnmalainkuvia. Sellaisia lauluja ainoastaan laulettiin, jotka ylistivät sankarien kuolemaa tai kehoittivat urhollisuuteen. Että tällainen mieliala pysyisi voimassa, pidettiin usein sotaisia juhlia. Taisteluun läksivät sparttalaiset kuin juhlaan.

Eikä tämä ympäristö ole haettava siltä ajalta, jolloin Kalevalan runoja nykyisessä muodossaan laulettiin tai sepitettiin, vaan paljon vanhemmalta ajalta siltä, josta Kalevalan runot, ainakin katkelmat niistä, todella kertovat.

Mutta epäkaunista oli se kauhea melu, polkeminen, käsien taputtaminen ja nenäliinojen heiluttaminen joka syntyi laulettaessa noita mainittuja sanoja: "meidän täytyy" ja "me tahdomme". Vieläpä, kun laulettiin: "me olemme vapaat kaikista synneistä", hyökkäsi suurin osa kokoontuneista ylös käyttäytyen mielipuolten lailla.

Hän ei ollut enää jokaisen pilkattavana, ja palatessaan on hän kaiketikin semmoinen poika, jota kaikki kunnioittavat. Talvi-iltoina, kun uudistalokkaan tuvassa kehrättiin ja laulettiin, silloin vaan sai Avojalka laulaa joukossa hänkin, ja vaikka hänellä oli raikas, kova ääni, niin mieluummin hän melkein aina lauloi toista ääntä.

Meillä vanhemmilla kun ei siinä seurassa ollut mitään tekemistä, kuljimme ohitse, niinkuin me sellaisissa tiloissa olimme usein ennenkin saaneet tehdä. Kun olimme tulleet vappuelämän ilveilyä katselemaan, istuuduimme vähän matkan päähän seurasta, joka oli ottanut muutamia pöytiä haltuunsa. Siinä laulettiin ja hoilattiin ja rähistiin.

Taon soljeksi toivoni kullan, katinkultani kauneimman, sydänhelmeni, lauluni helkkeen, teen solkisen soreimman. Se untesi ulpuja suojais, sulot varjelis valkoiset. Sen suullesi suutelen hiljaa. Toki tuosta sa heränne et? Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin, kun liki ikkunan liikkui se virsi se viihdytti niin.