United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt hyvästit ja erot vain, ja oiti! KUNINGAS RICHARD. Siis kaksois-ero! Kaksois-avion Puratte, häijyt: mun ja kruununi, Ja sitten mun ja puolisoni välin. Pois suutelen nyt valan väliltämme: En toki; suutelollahan se tehtiin.
Vaan miks' sun rinnallas mua vapisuttaa, Vaikk' ennen, sun puhuessa katsellessa, Elin enkeleiden autuudessa, Olit suudelmin mua tukehuttaa? Suutele mua! Muuten suutelen sua! Voi! kuink' on kylmänä huules! Kultani, kuules: Mihin lempesi jäi? Kuka multa sen vei? FAUST. Tule pois!
Siihen istui Väinökin, nosti nyt kattilasta lohenpalasen tuohilevylle jäähtymään ja sanoi naama vakavana: Sinä minun ihanaiseni! Oi kuinka kaunis ja suloinen sinä olet! Sydämeni pohjasta sinua suutelen ja sylini syvimpään syvyyteen kätken. Väinön käsiä rupesi nyt vetämään lohen kämpäleeseen. Pian pulluilivat kaikkien suut samassa toimessa niin hartaasti, ettei mitään puhelua joukosta kuulunut.
Santerre ei ollut häntä kuulevinaankaan, hän oli vaan leikillisesti kietovinaan kätensä tytön ympärille. "Miksi en minä saisi suudella sinua, Lucette? Minähän suutelen sinua joka päivä." "Ei, minä en tahdo ... päästäkää minut, olkaa armelias! Ei, ei, te ette saa, ei koskaan enään!"
CLEOPATRA. Kiltti airut, suurelle Sanokaa Caesarille: voitonkättään Nöyrästi suutelen ma; jalkoihinsa, Sanokaa, kruunuineni polvistun, Ja kaikkivoivan suusta varron kuulla Egyptin tuomion. THYREUS. Jalosti tehty! Jos äly, taistellessaan onnen kanssa, Vain uskaltaa, min voi, niin voitto sillä On varma. Kättänne mun kunnioittain Suudella suokaa.
János-konstapeli saattoi hänet ulos vankihuoneesta. Kaukaa jo saattoi nähdä vangin silmistä, että hän jotain tärkeätä tahtoi lausua; hän tarttui János-konstapelin käteen ja tunteikkaasti kyyneleitä vuodattain alkoi näin puheensa: "Sanokaa, hyvä János-konstapeli, tuolle herralle tuossa, että nöyrimmästi suutelen hänen kättänsä ja toivotan hänelle täydestä sydämmestäni: 'Eläköön vallankumous."
Paul ei enää tunne veljeään entisekseen. Niin, toimitti Vera, se oli siihen aikaan, kun Bernhard oli pahankurinen; niin ilkeä, niin ilkeä hän oli, että olisin voinut häntä purra, mutta nyt häntä suutelen joka päivä. Arvaas, mitä hän tekee tuolla niemellä! Hän rakentaa Flintalle paljon paremman tuvan kuin muorin vanha tupa oli. Emmekö voi soutaa tuonne järven yli? Voimmepa tietenkin.
Antakaa minulle myrkkyä, ja minä suutelen sitä kättä, joka sitä ojentaa minulle, sillä se särkee minun kahleeni ja antaa minulle jälleen henkeni ja vapauteni!"
Näytä nyt, että osaat olla kiltti. SYLVI. Elä kiusaa minua. Minä pysyn siinä, mitä olen sanonut. AKSEL. Vai niin? Mutta kuule sitten myöskin, mitä minä sanon. Ellet sinä hyvällä anna minulle suukkosta, niin otan sen väkisen. Ja silloin en tyydykään yhteen enkä kahteen, vaan suutelen sinua siksi, että tulet lauhkeaksi kuin lammas. Uskallapas vaan
Taon soljeksi toivoni kullan, katinkultani kauneimman, sydänhelmeni, lauluni helkkeen, teen solkisen soreimman. Se untesi ulpuja suojais, sulot varjelis valkoiset. Sen suullesi suutelen hiljaa. Toki tuosta sa heränne et? Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin, kun yö liki ikkunan liikkui se virsi se viihdytti niin.