United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mut näin hän haastaa sille: »Perma, Perma, petetty! voi Viena viekastettu! Väärin sulle on sanottu, ei oikein opetettu. Juman teille julistaa ma puhtahan nyt mielin. Ei hän kysy kultia, ei puhu velhon kielin. Erhetystä uhrit on ja kuollehitten kullat. Pyhän Hengen heimolaist' ei peitä maa, ei mullat. Alta nurmen nousee hän ja Isän iloon astuu. Silloin silmät enkeleiden huomen-helmin kastuu

Ensimmäinen, joka keskeytti äänettömyyden, oli vanha kahdeksankymmenvuotias, joka nyt oli suorittanut, hänkin, velkansa kaikista kokemistaan hyvistä teoista. Hän kohotti taivasta kohden vapisevat kätensä ja rukoili hiljaisen, palavan rukouksen, yhden niitä sanattomia ylistyslauluja, jotka kuuluvat aina enkeleiden asuntoihin asti ja johon kaikki läsnäolevat yhtyivät.

Hän puhui silmät veessä. Anja-rouva vaiti seisoi kädet kasvoin eessä. Silloin, ihme nähtihin! poistui, päivä valkes, kuului laulu enkeleiden, seinä harmaa halkes, näkyi muoto Maarian. Hän palmun lehvää tarjoo. Huikaistuna taideniekka silmiänsä varjoo. Taikka, puhuaksemme taas tavallista kieltä, Lumikki se oli, joka päänsä pisti sieltä

Lumi umpeen polut sataa eksyttäen syöntä monta, tehden monta koditonta.... Mutta lumen tuolla puolla yläisella taivahalla tuhat kulkee linnunrataa; ne on teitä eksyneiden, tähti-usvaa enkeleiden, joiden osa tähtein alla oli lemmen vuoksi kuolla.

Ilma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää, on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan. »Oi», ma huusin, »sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat sulle tuoda rauhan hoivat, jätä lempes unhoon vaanHengitä, saa sielus hoivat, jää Lenoora unhoon vaanKorppi huus: »Ei milloinkaan».

Vaan miks' sun rinnallas mua vapisuttaa, Vaikk' ennen, sun puhuessa katsellessa, Elin enkeleiden autuudessa, Olit suudelmin mua tukehuttaa? Suutele mua! Muuten suutelen sua! Voi! kuink' on kylmänä huules! Kultani, kuules: Mihin lempesi jäi? Kuka multa sen vei? FAUST. Tule pois!

Siellä metsän syvyydessä, kaukana viettelevistä ihmisistä, oli Miina Rönty toivonut hyvien enkeleiden vielä kerran poikansa sydämeen palajavan. Jälleen oli äidin ilo tullut varsin lyhyeksi.

Neito raidan juurella Huomaitse ei tuota, Istuu, käsi poskella, Kyynelkulta vuotaa. Mitä miettii neitonen? Muistaa sulhoansa, Jonka kuuli kuollehen Viinanjuonnistansa. Elä sure neitonen, Katso taivaass' tuolla Pulloineen on sulhanen! Sunkin täytyy kuolla Sinne pääset sinäkin Juomaan maljastansa, Huilun soittoon, tanssihin Enkeleiden kanssa. Kielletty heelmä.