United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se kulkee kaupungista länttä kohden merenrannikkoa pitkin tuuheaan tammimetsään, joka on tuttu lyhyestä nimestään »Skoven», metsä, näin määräämätön yksikkö näet riittää, sillä Tanskan metsistä ei ole monikossa paljo puhumista. Taon 5-6 virstan pituisen matkan voipi kulkea sekä laivalla että rautatiellä, ja onhan niitäkin, jotka näitä kulkuneuvoja käyttävät.
MATTI. Suuri Pytt, tuon lukon taon minä ja se on pian valmis. HANNU-MESTARI. Minne tarvitsee kuningas niin suuren, tiirikalla avaamattoman lukon? PYTT. Uuteen lasikaappiinsa, jonka isäni, kapteeni Puks, hänen käskystään rakentaa. HANNU-MESTARI. Ne ovat varmaankin kallisarvoisia aarteita, joita kuningas siellä aikoo tallentaa. Kenties kruunuansa? PYTT. En uskalla kertoa. Se on valtiosalaisuus.
Tänä talvena ei kuulu olleen vieraista vastusta. Kun tähän tullessa kului kokonainen päivä, ei nyt talvinen päivä ehdi kunnollisesti aikaakaan, kun siitä jo lähdetään. Ei ole minusta uuden ajan vehkeet tuntuneet koskaan niin merkillisiltä kuin tämän vertailun valossa, asetettaessa tätä uutta taon vanhan rinnalle.
Kuule, iloinen seppä, tunnustapa nyt vaan totinen tosi kuinka monessa käsikähmässä olet ollut sen perästä kun Tay-virran poikki menit?" "Voi, älkää toki minulle vääryyttä tehkö tuommoisella kysymyksellä" hän vilkaisi Katriin "erittäin tämän neidon läsnä-ollessa", vastasi aseseppä. "Minä tosin miekkoja taon, vaan niiden käyttämisen, sen jätän toisille.
Se on julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Sanan virkkoi, noin nimesi "Taon luojalle kytyttä, Jumalalle kahlisköyttä; Vaan en muistanut mitellä, Kuin on paksu luojan kaula, Kuin on paksu, kuin on pitkä, Kuin on poikelta leviä."
Pekka, miten sinä aijot tulla toimeen kaunopuheliaan Hyrrän kanssa? PEKKA. Minä suututan häntä, niin että hän halkeaa. HANNU-MESTARI. Ja sinä, Matti? Aiotko takoa hänet nauloiksi? MATTI. Ei, mutta minä taon hänelle lukon suulle. HANNU-MESTARI. No, kyllä siis valtakunta saa kauniita kuninkaita aikaa myöten. On toki hyvä, että minulla on Olli jälellä. Minä ... tahdon ... mennä ... myös!
»Jopa isäkin tulee», lausui vaimo iloisena, josta Vimpari oli aivan raivostua. Karkea kiroussana oli pudota hänen huuliltaan ja toinen oli valmiina sen takana. Lapsillekin ajatteli hän karjaista, että olkaa hiljaa, minä taon sen pään seinään, joka ensiksi ääntää. Mutta jokainen lapsi äänsi iloisella, niin soinnukkaalla ylimmän tyytyväisyyden äänellä: isä! Ja käsiä ojennettiin: »Isä, katsokaa.»
"Vai niin, vai olit sinä Pynnölässä jo pajaa kysymässä. Mitä sinä sepität haravia vai viikatevarsia?" "Jaha, vai puukaluja minä sepitän! Te luulette ettei siitä tule mitään, mutta minä rautaa taon ja kalkutan." Seuraavana päivänä meni Taavetti koettamaan sepittää, halunsa mukaan. Hän vei Esteri sisarensa kanssaan lietsojaksi.
Ja sentään se nousi, niin kohtalot kaas, ja sentään ma seppona seison taas ja taivahan kansia taon ja lyön oi, onnea tähtisen yön! Ne saapuvat, saapuvat uudestaan mun onneni orhit valkeet, ne painavat vanhalla voimallaan mun rintani jättipalkeet. Ja kirkas on taivas ja kukkii maa ja säkenet suustani suitsuaa ja ääneni on kuni ukkosen oi, onnea unelmien!
Se on seppo Ilmarinen sanan vastaten sanovi: "Taon kaularenkahaista tuolle Pohjolan akalle, jolla kiinni kytketähän vaaran vankan liepehesen." Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, jo tunsi tuhon tulevan, hätäpäivän päälle saavan. Heti loihe lentämähän, pääsi poies Pohjolahan. Laski kuun kivestä irti, päästi päivän kalliosta.