United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keitäs toiset olivat, uteli toinen renki, jota tavallisesti Leenan Kustaaksi puhuteltiin, vaikk'ei hän siitä nimityksestä oikein "tykännyt". Sarkkilan Manu ja Pussinsuun Helviiki. Olikos kuolleita, kysyi isäntä. Ei muita, paitse eräs vaimo-ihminen Pohjanmaalta, jonka kuolema tapasi Halkipohjan Pynnölässä. Vai teetit jo hänestäkin kiitokset? Teetin. Mitäs rovasti hänestä meinasi, jatkoi isäntä.
Taavetti kävi päivätöissä Pynnölässä ja väli-aikoina hän kyhäsi vanhoista laudoista pientä pajaa. Sinä kesänä tulikin erinomainen vuosi ja jyvät suuria ja raskaita. Kun sato oli korjattu, lausui äiti: "Jumalaa saamme kiittää, siitä kaikenlaisesta hyvästä menestyksestä, joka osaksemme on tullut. Mutta varmana saamme pitää sen että tulee myöskin vastoinkäymisen aikoja."
"Vai niin, vai olit sinä Pynnölässä jo pajaa kysymässä. Mitä sinä sepität haravia vai viikatevarsia?" "Jaha, vai puukaluja minä sepitän! Te luulette ettei siitä tule mitään, mutta minä rautaa taon ja kalkutan." Seuraavana päivänä meni Taavetti koettamaan sepittää, halunsa mukaan. Hän vei Esteri sisarensa kanssaan lietsojaksi.
Kotomiehenä taas Pynnölässä oli pitkä ja laihan kalmea Priskin Liisa. Siinä nyt asteltiin lämpimänä juhannuspäivänä, puhuttiin ilmanlaadusta, pellon pehmeydestä, juhannushallasta ja jos jostakin. Vaan äänetönnä astui kasvatusisänsä rinnalla valkohamehinen Maija.
Siellä syötiin, juotiin kahvia ja sen perästä suoriutui Taavetti menemään Sampiahoon. Siellä odotettiin uteliaisuudella mitä Taavetti toimisi kylässä. Kun hän nyt tuli takaisin, rupesivat Mari ja Olli kyselemään, kävikö Taavetti Pynnölässä? "Kävinhän minä jo Hannankin luona! Se tyttö raukka siellä asuu yksinään; mahtanee hänellä olla oikein ikävä?"
Tuolla kiistelee muurin takana lapsiparvi, ja nuot viisi pulleaa poskiparia osottavat, että niiden omistajilla on ollut tapana syötäessä kotona olla. Onpa tuvassa myös talon itsellinen, tuo tukeva, hartiakas Priski-Heikki; hän asuu Pynnölän maalla, pienessä mökissä, Linnaniemen niityn takana; mutta koska hänen oma saunatoppisensa vasta on "tasakerrassa", niin hän on ollut Pynnölässä kylpömässä.
Kaksi oli tytärtä Pynnölässä; vanhin, Elsa, oli jo aikoja sitten naimisissa, ja johan tuo Leenakin näkyi olevan aikaihminen. Kahvin juotuaan suoriutui Taavetti kotimatkalle. Hän hyräili mennessään ja oli iloinen, vaan eipä kuitenkaan oikein iloinen. Joku häntä kumminkin vielä vaivasi. "Minä saan sepittää Pynnölän pajassa", sanoi hän äidillensä kotiin tultuansa.
Nyt jätti Olli aidan korjuun sikseen ja molemmat lähtivät astumaan taloa kohti. Täällä oli jo ruoka pöydällä odottamassa ja nyt rupesivat langokset syömään. Siinä satoi Taavetille kysymyksiä pitkin syönti-aikaa ja Mari tuumiskeli, milloinkas Taavetti menee Pynnölässä käymään. "Onko siellä Pynnölässä sitten vielä paikat paikoillaan?" kysyi Taavetti.
"Soma poika!" arveli isäntä Taavetin mentyä. Taavetti asteli hyvin miettiväisenä Sampiahoon. Sinne päästyään istahti hän penkille eikä puhunut mitään. Pian huomasi Olli isäntä Taavetin äänettömyyden. "Kävitkö Pynnölässä pappilamatkalla?" "Kävinhän minä siellä", sanoi Taavetti pitkäveteisesti. "Ja siellä mitä sanottiin?"
Hänen kanssaan läksi Laasmanni menemään, otettuaan harvasanaiset, vaan teeskentelemättömät jäähyväiset Rautalan miehiltä. Loppu. Muistelmia Hämeestä II. Lauvantai-ilta Pynnölässä. Ahhah, se oli terveellistä! Juu, se priskaa päätä ja niskaa. Mitähän tästä maailmasta viimein tulee? Kuinka niin? Kun ihmisiä aina vaan syntyy ja niin harvoin kuolee. Entä sitte? Mihin ne kaikki mahtunevatkin? Jaa.