United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
"En tiedä", vastasi Antti, "mutta Vappu sanoo niin. Sekä renki että hevoset olivat poissa, kun menin sinne takaisin." "Kävitkö sinä kahdesti suolla?" "Kävin!" "Kuules, Antti", sanoi Matti, "minä toimitin asiani Grillsille ja sain häneltä nahat rekeeni; nyt hevonen on levännyt; totta kai sinä tulet mukaan kotiin päin?" "Tulen", sanoi Antti.
Mutta miten se menisi niin keveästi, ettei se kotiintulohetkeä kovin kauhistavaksi saisi. Kotvasen mietittyään kysyi: »Kävitkö missään talossa tullessasi tällä kylällä?» »Pistäysin Lampilassa!» kuului lyhyt alakuloinen vastaus. »Kuulitko siellä mitään meidän kotiseikoista?» jatkoi äiti. »Kuulin... Kyllä se Tahvo kertoi», vastasi taas Antti lyhyesti.
SILJA. Nukkuu tuo nyt, kun olen tässä hiljaa hieroellut päätä. Kävitkö sinä lääkärissä? ANTTI. Kävin. SILJA. Nooh ? Ja hän sanoi ? ANTTI. Tuossa on resetti. Markka siitä meni. Mutta ? Rohtojahan tällä olisi pitänyt ottaa. ANTTI. Milläs niitä otti. Kun olisivat maksaneet kuudetta markkaa. SILJA. Sinä kysyit apteikissa? ANTTI. Kysyin. Hyvänen aika, vai kuudetta markkaa.
Tämän vuoden teettänee, minkä tahtonee, mutta keyriltä pyöräytän körtit selkääni, pyöräytän kiusallakin. Aamiaista syötäessä purskahti Handolin yht'äkkiä kesken syöntinsä leveään nauruun: Kävitkö, lanko, katsomassa sitä meidän Matin aidanpanoa? Kävin. Ei ne nyt ainakaan yli pääse, mahtaisiko porsailta pitää raotkin tukkia?
Alette sytytti ison, kauniin lampun ja laski alas uutimet, sillä aikaa kuin tyttö kattoi pöydän ja toi ruoan sisään. »No nyt, Jakob, kun saat ruokaa, niin tulet hauskemmalle mielelle.» Alette istuutui pöytään vastapäätä, sukan kudin kädessä. »Saimme korin olutta tänään Kristianiasta. Se on juuri tuota, jota on edessäsi. Kävitkö tuomarin luona?
"Soma poika!" arveli isäntä Taavetin mentyä. Taavetti asteli hyvin miettiväisenä Sampiahoon. Sinne päästyään istahti hän penkille eikä puhunut mitään. Pian huomasi Olli isäntä Taavetin äänettömyyden. "Kävitkö Pynnölässä pappilamatkalla?" "Kävinhän minä siellä", sanoi Taavetti pitkäveteisesti. "Ja siellä mitä sanottiin?"
Vaan on kultani kaukana ja kauas taisi mennä, Eipä sinne lintunenkaan iässähän lennä. Kunpa se pieni lintunen sanoman nyt toisi, Suru menis mielestäni, parempi mun oisi. Lennä, lennä lintu rukka, puhu kuullakseni, Kävitkö sinä kullan maalla, näitkö kultaseni. Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti, Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti.
Portti oli kallellaan, puutarhan polut umpeen sammaltuneet, portaat kasvoivat sieniä ja laituri oli puoleksi vajonnut vesirajaan... Joitakin outoja kesävieraita siellä näkyi kartanolla vilahtelevan, niillä koira, typerä, itsetyytyväinen keskinkertaisuus, joka ei tainnut mitään temppuja edes. Eihän siellä voinut elää... Lähdin pois... Kävitkö entisen isäntäsi haudalla edes? kysyin vielä. Kävin.
Lennä, lennä lintu rukka, puhu kuullakseni Kävitkö sinä kullan maalla, näitkö kultaseni. Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti, Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti. Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki, Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki. Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta, Ettei tulis turhaan tämä ikä nuori multa. Hyljätyn suru.
Noiden viimeisten kirjeiden tallentamisen piti Viija velvollisuutenaan ja karkoitti pahan hengen yllytyksenä pois sen ajatuksen, että kun olisi nekin polttaa yhdellä tiellä. Huomenna tuli Petu kotiin ja niin hän kuin hänen isänsäkin oli työlästyksissään olevan näköinen. Kävitkö tätilässä, ovathan ne siellä terveinä? kysyi Viija mieheltään.