United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, ja sitten sinä menit? HILMA. Niin, ja kun tulin takaisin, oli Onni poissa ja pappa höpisi, mitä lie höpissyt, jota en ymmärtänyt. ROUVA. Jaha! No, mistä hän puhui? HILMA. Omituista kyllä, veitsistä ja puukoista ja semmoisista. ROUVA. Herra Jumala, veitsistä ja puukoista! Se on varma, ihan varma, että hänelle on jotakin tapahtunut, vaikka hän tahtoo sen minulta salata!
"Niin." "Jaha, vai niin." "Missähän äiti ja laamanska ovat?" "Ne menivät jonnekin, jonkun sairaan vaimon luo. Kai he pian tulevat." Te katositte niin pian sieltä juhlilta, yhtäkkiä ... en saanut teitä käsiini, kuinka koetinkin, minulla olisi ollut teille asiaa. "Olisiko?" "Olen nyt sitä varten täällä." Sinä alat avata paperikääröä. "Olettehan kansakoulun johtokunnan esimies, eikö niin?"
Kun hän istui epätoivoissaan ja oli hermostunut siitä, että heikkopäiset ympärillä puhuivat ja tekivät ihan kauheita ... kun hän istui ja nauroi ja hypisteli tapansa mukaan hiuksiaan, niin tuli hoitajatar kerran ja huudahti: Jaha, vieläkö pitää ajatella sellaistakin! Otetaanpas neidiltä nämä kiharat pois! Nelmalta kerittiin tukka päästä. Hulluksi hänet aiottiin tehdä! Hän pelkäsi...
Mitä, mitä? MATLENA. Joko nyt viimeinkin selviätte unestanne? ANTTI. Ku-ku-kuka se on? MATLENA. Minä, Matlena. Ettekö enää tunne? ANTTI. Jaha! Jaa, Matlena. Niin, niin, jo minä. Mehän olemme matkalla. MATLENA. Oletteko nyt ihan valveilla? Ymmärrättekö, mitä puhun? ANTTI. Kyllä. Puhukaa vaan. MATLENA. Jaara hoippuroitteli tässä äsken niin sairaana, että hourasi.
Nyt ymmärsi Dora, että hänen arvonsa perheenemäntänä oli vaarassa. Sehän oli jo suorastaan pilaa, eihän 'ydinluista' voinut laittaa ruokaa! Hän päätti pelastautua rohkealla tempulla. "Otetaan palanen 'ulkoreittä'", sanoi hän lyhyesti, "olkaa hyvä ja soittakaa teurastajalle." "Jaha", vastasi Sofia halveksivasti, "no, ja mitäs laitetaan toiseksi ruuaksi?"
Pihalla liikkui ihmisiä aamutouhuissaan, aikuisia ja lapsia, mutta häntä ei ensinkään hävettänyt niinkuin hän olisi seisonut kirkon ovella kolkuttamassa. Luukku avautui ja vanhahko ääni kysyi kummastellen: »Mitäs te tämmöiseen aikaan? Tytöt vielä nukkuvat!» »Milloinkas ne nousevat?» »Parin tunnin päästä.» »Jaha!» Hän katsoi kelloaan ja läksi pihalta.
Kas, ovathan ulkokarisetkin lähteneet liikkeelle! Mitäs kuuluu Saukkoon? Kuinka on kalastanut? Kiitos, onhan se. Miten vanha pappa jaksaa? Kiitos, hyvin hän jaksaa. Jaha, jaha.... No, joko haahkanpojat siellä pian ovat ammuttavassa kunnossa? Alkanevat ne jo olla. Milloin herra pastori ja herra tullipäällysmies taas tulevat ampumaan?
Hän vei minut aivan rovastin eteen. Rovasti hieroi vähän silmiänsä ja virkkoi sitten: Jaha, Maria Helmikangas, onko se teidän poikanne tämä? On, sanoi äitini. Joko hänkin osaa lukea? kysyi rovasti. Osaa se jo vähän aapiskirjaa ulkoakin lukea, vastasi äitini. Sitten minä sain lukea itse rovastin edessä sekä sisältä että ulkoa ja meni se mielestäni kaikki oikein.
Lybecker katsahti ylös ja vastasi vähän hajamielisesti: »Jaha, vai niin, hyvä! Mutta vielä yksi asia. Kirjottakaa minun tervehdykseni kuninkaalliselle neuvoskunnalle Tukholmaan ja sanokaa minun toivovan, että jo vuosikausia luvattu apu sieltä Ruotsista viimeinkin tulee. Sanokaa heille myöskin, että me siihen luottaen istumme täällä rauhassa toistaiseksi ja hätätilassa peräydymme pohjoista kohti.
Ei taitaisi parannus sinua juuri pilatakaan, mutta valitettavasti minä en nyt semmoiseen jouda. Minulla on muuta asiaa. Terveydeksesi! Siinä tapauksessa hae itsellesi tuhkaton istumapaikka. Jaha, sinä et uskalla asettaa silinteriäsi edes pianolle, pidä vaan päässäsi.