United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun tulin kylään, oli lauantai-ilta ja nuoret miehet olivat parhaillaan laittamassa kuntoon juhlakenttää, joka oli kansakoulun pihalla. Pystyttivät juuri juhlariukua kentän keskelle. Pojat täällä lippuriukua pystyttävät, sanoin. Tokihan toki lippuriukua ... mitenkäs muuten? Ette kai ole vielä kuulleet sitä viimeistä korkeinta kieltoa? On kuultu! sanoivat pojat yhteen ääneen.
Sen vuoksi hän lupasi lahjoittaa meille kansakoulun ja antaa minulle suomalaisia oppilaitoksia varten viisisataa markkaa, jos minä puhuttelen pitäjäläisiä ja saan heidät taivutetuiksi polttimoa vastaanottamaan. Minä ajattelin sinua, Hanna, minä ajattelin kuntamme lapsia, ajattelin maatamme ja kansaamme, ja minussa nousi äkkiä se kunnian-himo, että voisin niiden hyväksi jotakin suurta tehdä.
Esimies huomautti, että jos ei hän ja muut koulun vastustajat opin hyödystä mitään tietäisi, niin kansakuulu olisi jo senkintähden tarpeellinen, kun yleinen asevelvollisuus tulee toimeen pantavaksi ja kansakoulun oppikurssin läpi käyneet pääsevät yhden vuoden vähemmällä palvelusvuodella kuin käymättömät.
Heidän kouluiässä ollessansa rakennettiin parast'aikaa rautatietä, ja työmiehiä oli majoittunut talon täyteen, jonka vuoksi vanhempien lasten apua tarvittiin kotona, työtä kun siihen aikaan oli niin paljon. Nuoremmat lapset, Manda ja Kalle, olivat sitä vastoin käyneet kansakoulun.
Silloin kun oli ollut kysymys kansakoulun perustamisesta tähän kuntaan, oli Vuorelan isäntä pannut tiukasti vastaan ja hänen mukanansa useat muut, jotka muuten olisivat varmaan pysyneet ääneti. Tämä koulupuuha oli saanut alkunsa Niemelästä.
Hänen taskunsa olivat aina keräyslistoja pullollaan, milloin minkin avustettavan kansakoulun, kansanopiston, maakunta-museon, aikakauskirjan tai kiertävän esitelmäsarjan hyväksi, jonka vuoksi eräät hänen tuttavistaan hiukan häntä kammosivat. Varsinkin hän oli taitava kansallisia pilvilinnoja rakentelemaan. Hänen ulkomuotonsa vastasi hänen korkealentoisia unelmiaan.
Samassa paikassa istui äsken seipäällä ahdattu mieskin, pyörittäen äsköistä havun lehvää sormiensa välissä. "Oletteko kansakoulun suosia?" kysyin hiljaa eräältä lähelläni istuvalta mieheltä, joka hiljaisuudessa tarkasteli kokoukseen tulleita. "Olen", sanoi mies lyhyesti ja ikäänkuin surumielisesti.
"Kansakoulun hedelmä on tulevaisuudessa", sanoi rovasti. "Kun koko kansa on koulun sivistyksestä osalliseksi tullut, ei pääse enää toinen siinä suhteessa esille vetämään paremmuutta toisen rinnalla. Mutta, paitsi sitä, oikea sivistys, joka sisällistä ihmistä sivistää, ei paisuta, silla se perustuu jumalanpelkoon. Jumalanpelko on viisauden alku, näet.
Juuri kun mieleni oli uteliaimmallaan tietämään mitä tuolla kartanolla on tekeillä, meni sivutsemme eräs mies, joka myös näytti rientävän pappilaa kohden aika vauhtia. "Mikä kokous pappilassa?" kysyin tulialta. "Kuntakokous." "Mitä asioita on kokouksen käsiteltävinä?" "Kansakoulun perustaminen", sanoi mies ja kiirehti kartanolle päätäänkään kääntämättä.
"Se on mahdoton, kun nuo vastustajat ovat niin tarkoin varustaneet itsensä tänne." "Mitä toivoa teille tappionne jälkeen jääpi?" "Ei muuta kuin kärsiminen ja uudestaan yrittäminen." "Mistä mielestä kokouksen esimies on, pitääkö hän paikkansa?" "Hän on mies, joka ei vyöry eikä murene. Hän on harras kansakoulun ystävä, eikä liisi siitä, vaikka vielä mitäkin tulisi.