United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne ovat aina kutsuneet käymään, vaikka ei ole ennen tullut lähdetyksi. Ketä ne on nämä herrasväen vieraat? Ne on meidän sukulaisia... Taitavat olla kaukaisiakin? Helsingistä ne on ... ne on tulleet tänne rautatietä myöten. Vai rautatietä? Niin, totta kai nyt Matti ja Liisakin käyvät rautatietä katsomaan, kun kerran Lapinlahdelle menette?
Nämät rajoittivat jonkun verran emännän työ- ja toimintavapautta, mutta suurimmaksi osaksi saivat ne jäädä mummon hoitoon. Sillävälin ruvettiin rakentamaan Oulun rautatietä. Rautatielinja osui kulkemaan noin puolen peninkulman matkassa Lampelan ohitse.
Lupaamme! Roponen. Voi raukkoja! Raukkoja! Kosmin. No niin! Ensimmäiseksi todistukseksi kuuliaisuudestanne vaadin nyt, että kirjoitatte tämän rautatietä koskevan anomuksen alle. Huttunen. Meistä ei osaa kukaan muu kirjoittaa kuin tuo Andrei. Kosmin. Niin no! Sinä Andrei kirjoitatkin ensimmäiseksi. Tule kirjoittamaan tämän anomuksen alle nimesi! Andrei. Minä en kirjoita! Kosmin. Mitä? Andrei.
En ollut liian ylpeä selittääkseni hänelle miksi käytin rautatietä pyhäpäivänä. En tahtonut että hän minusta loukkaantuisi. Nuo muuten niin kiirettä pitävät englantilaiset veturitkaan eivät näyttäneet sinä päivänä huolivan keuhkojaan vaivata. Tosin pääsimme viimeinkin Fundon Bridgelle; mutta olimme siihen käyttäneet aikaa puolta enemmän kuin nuo tavalliset 25 minuuttia.
Tienkorjuutyöhön ... Tästä kevätpuoleen lähdetään ... olen nyt ollut Huttulassa loisina ja tehnyt minkä mitäkin, mutta kohta kun maat sulavat, niin lähden rautatietä korjaamaan. Eihän se korjaamatta kestä ajaa. Kestäneehän tuo rauta? Sehän se vasta ei kestäkään ... kiskot lähtee yhä irti, niin pitää olla aina korjaamamiehiä. Tulkaa pois, Matti, tekin sinne työhön!
"Eihän se ole oikea waimo tuommoinen waan... Kun minä sen kuulin, en enään woinut pidättää itseäni. Minä möin kaksi parasta hamettani ja huiwiani mitä minulla wielä jäljellä oli. Niistä saaduilla rahoilla palkkasin lapsilleni hoitajan, ja kun rautatietä myöten pääsi jo kulkemaan, hankin itseni rautatien warrelle ja tulin työjunassa sitten tänne." "Kuinka se miehenne tykö meno sitten käwi?"
Mitä jos pysähdyspaikassa ette lakkauttaisikaan höyryä, vaan hyppäisitte pois veturista ja antaisitte junan juosta edelleen! Mahdotonta! Siitä paikasta on tulva vienyt seitsemänkymmenen kyynärän verran rautatietä, ja Vaiti! Sen tiedän. Pelastakaa vain itsenne ja antakaa junan mennä. Se olisi vain tapaturma. Ruumiini tuntui vuoroin jääkylmältä, vuoroin tulikuumalta. Minua vapisutti.
Eikä mennyt itse yhteen pöytään syömään ... vasta sitten, kun Matti oli syönyt, rupesi Liisa syömään, ei puhunut mitään ... eikä pannut voita leivälleen. Ei Liisa muutamain kertain päästä sitten enää koko talvena rautatietä puheeksi ottanut ... eikä Mattikaan ottanut. Mutta kumpainenkin he kyllä rautatietä ajattelivat, vaikka eivät siitä puhuneet.
Tällä ajalla, muistettavaa on, että puhun niistä ajoista, jolloin Matti ja minä vielä olimme kolmenkymmenen päiväpuolella tapahtui, että meidän tehtaastamme tilattiin kuusi ensimäisen luokan veturia, joiden piti kulkea uutta, silloin vasta tekeillä olevaa rautatietä Torinon ja Genovan välillä. Ensikertaa meidän teoksiamme vasta Italiaan tilattiin.
Mikä varakas mies minä? ... ei toki, hyvä ruustinna kunhan leivässä pysyy Jolla toki kuuluu olevan rahoja velkanakin... Ne on niitä maailman puheita ... hyvä, kunhan leivässä pysyy. Niin, vaan pitäisi sitä Matin kuitenkin käyttää Liisaa rautatietä katsomassa. Tokko lie Matti vielä itsekään käynyt...? En oo käynyt ... onko se missä kaukana? Ei se ole kaukana täältä.