United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta odota, kyllä on keinoja, joilla sinut saadaan puhumaan. Varo pahinta, nainen! Sen sanottuaan kavahti Svenonius tuoliltaan. Lue nyt loihtusi minun ylitseni, jatkoi hän, tapa navetastani karja, saata sairautta minulle ja lapsilleni! Koeta mitä hornan konstisi saavat aikaan! Mutta minä sanon sinulle, että minä seison Gideonin kilven suojassa häijyjen nuoltesi saavuttamattomana!
Minä uskallan sanoa sen, että minä olisin ollut suora, tyyne, kelvollinen mies, jos olisin saanut kulkea omaa suoraa tietäni. Minä en ole luotu vastakamppiin. Minä itken sitä, kun ajattelen mimmoinenka minusta on tullut, ja kumminkin minä olen ollut toisenlainen. Jos minä eloon jäisin, se olisi häpiäksi lapsilleni, mutta nyt on ainoastaan kuolemani omaksi häpiäkseni.
Olen antanut samanlaisen lahjan kaikille lapsilleni, kun he ovat seisoneet tässä tärkeässä tienristeyksessä. Se on merkki siitä uudesta liitosta, joka nyt solmitaan sinun ja minun välillemme, siitä siteestä, joka tästälähin ainaiseksi liittää sinut rakkaana tyttärenä meidän perheeseemme."
Suokaa anteeksi, että tulen sisälle, mutta -Joulu tulee niin köyhälle, kuin rikkaalle, vaan minulla ei ole lapsilleni mitään jouluksi ja teidän Rouvanne lupasi minulle antaa almua, jos selkeällä päällä häneltä sitä anoisin. Nyt olen varsin selkeä, eikä kukaan enään ole näkevä, että Jukka viinaa ryyppää. Hoikka. Ja sinä olet sama Jukka, joka Mannilan torppaan vävyksi meni? Jukka.
Kun huomasin kaikki muut nukkuneeksi, nousin minä warowasti ylös. Tulin kaupungista ja sieltä olin ottanut makeisia, jakaakseni kotiin tultuani niitä lapsilleni tulijaiiksi. Minä hiiwin matkalaukulleni ja kaiwoin makeiset esille. Niitä panin pikku Tiinan punakantisen aapisen kukko=wäliin niin paljon kuin sain pysymään; muiden muassa panin sinne myös markan rahan.
Leena pyysi puhutella patruunaa, vaan samassa tulikin kartanon herra itse kyökkiin. Hän lähetti yhden piioista käskemään puutarhuria sisälle, mutta silloin hän näki Leenan ja sanoi: »No mitäs nyt tahdot?» »Pyytäisin jotakin työtä, patruuna hyvä, jolla saattaisin ansaita elatusta näille lapsilleni.» »Työväkeä minulla on yltäkyllin, en minä koko maailmaa voi elättää.
Mutta toivoin toimeliaisuuden virkistävän kylvyn tavoin uudestaan synnyttävän minut. Hyvän tahtoni ja rakkauteni luulin auttavan itseäni, niin että voisin olla lapsilleni hyvänä ohjaajana. Ja kun minusta ei voinut tulla puolisoa, piti minun kuitenkin saada tuntea äidinonnea ja siunausta.» «Mutta miksikä et voinut? Miksikä et tahtonut?» keskeytti Elise innokkaasti.
"Aion sirottaa sen kaikkeen maailmaan sirottaa sen elämääsynnyttäviksi siemeniksi... Lapsilleni jos nain ja saan lapsia, ei pidä jäädä muuta perintöä kuin hyvä kasvatus ja niin paljon rahaa, että voivat alkaa jotakin ammattia." "Oh, Sven, niinkö pitkälle aiot mennä..."
Poveni teille tyhjennän, jos hengen Minulle, vaimoille ja lapsilleni Vaan lahjoitatte. ELISUR. Mit' on povessasi? NAHSEN. Ah, kultaa, Elisur! ELISUR. Ja hopeaa! MAAMIES. Perheeni, karjani jos päästätte! ELISUR. Maa Israelin on ja kaikki aarteet, Mut hyvällä kun nöyrryt, päästän sun. NAHSEN. Pois päästä joutava! Kas tuossa mene! NAHSEN. Pyhyyden tähden, tästä tuppeen suu!
Vuoden kuluttua se on unohdettu ja haudalleni on ruoho kasvanut. Yhtä minä sinulta anon, luottaen hyvään sydämmeesi ja kaikkeen hyvään, jota minulle olet osoittanut koko elinaikasi: ole kuin isä minun turvattomille lapsilleni! Oi minun lapsi parkojani! Minä en uskalla ajatuksiani jatkaa. Sen joskus luullut kelpaavani isäksi, jonkamoista parempaa ei mailmassa.