United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt koko valtakunta, joka harvoin Sanansa pyörtää tuntee kaipaavansa Timonin apua, ja tuhon päivää Se varoo, jos ei Timonia auta. Se tuo nyt meidän kautta tuskans' ilmi Ja tarjoo hyvitystä, joka painaa Vaa'assa alas kaikki loukkaukset: Niin, moisen määrän rakkautta ja kultaa, Ett' täysin sill' on vääryys sovitettu Ja rakkautensa kuva sydämmeesi Ijäksi piirretty.
"Mitä ovat vaimo ja lapset sinulle tehneet, ettäs olet niistä niin huolimatoin? Mitä on Jumala taivaassa sinulle tehnyt, että niin rikot niitä pyhiä käskyjä, joita hän on sydämmeesi kirjoittanut?" "Olette liian kova minua vastaan!" vastasi Leonardo synkeä-mielisesti. "Mitä minä siis teen! Onko metsästäminen niin rangaistuksen alaista ja syntistä?"
Ei sanoi hän sinä olet enkeli, minä olen piru, minä laskin puukkoni, minä löin sen sydämmeesi ... no niin ... miksis petit sinä minun minun joka rakasti sinua enemmän kuin Jumalaa... Mutta olenko nyt onnellinen?... silmänsä, jotka vakavasti katsoivat minua vielä kuolemassa ... hyi ... vereni jäähtyy, pois paha, hirveä muisto, sinä kuoletat minua.
Hanna! Hanna! sen miehen nimi, jonka verta käteni vuodatti, sen miehen nimi oli Lind. Lind! Ja luultavasti Emman veli, Emman, jota minä ... rakastan... Nyt tiedät minun elämäni, Hanna. Sinä rakastat Emmaa! sanoi Hanna ja kasvonsa vetäytyivät lumen vaaloseksi. Minä olen sen nyt sanonut, kätke ystävä sydämmeesi tunnustukseni, rakas Hannani! Se on kätkössä, syvemmässä kuins luulet.
Ja niin se on. Jumalaa vapahtajaasi pitää sinun rakastaa aina siitä asti, kuin voit sopertaa hänen nimeänsä, jopa ihan siitä päivästä asti, jona tulit maailmaan. Ei pikku lapsi tiedä, minkä tähden pappi kasteessa panee vettä sen päähän, ja kuitenkin on Jumalan valtakunta jo sen oma. Kuin, kasvat suureksi, tulee niin helposti paljo syntisiä ajatuksia sydämmeesi.
Tämä ajatus viehätti ja veti häntä. Hän tunsi olevansa valmis mihin kärsimyksiin hyvänsä, kunhan sai olla Herransa välittömänä opetuslapsena, jolle oli valta annettu tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa. Kokeneemmat uskonveljet sanoivat: aseta mielesi, ole hiljaa, niin Herra on puhuva sinun sydämmeesi ja tahtonsa ilmaiseva.
Vai eikö kieltons ole sulle kallis Kun sanansa ei satu sydämmeesi? Sun luontos, ennen hellä, mulle rakas, Ei kiveksi nyt liene kovettunut. Viholliselle näet koston-unta, Vaan muista ett' on sekin kiivas kosto, Mi vanhempainsa kohtaa kieltäjän! Oi äitini, en voi nyt sua kieltää! Siis täydyn noutaa isän vaatimusta. Vaan kuinka intoni voin sammuttaa?
Vuoden kuluttua se on unohdettu ja haudalleni on ruoho kasvanut. Yhtä minä sinulta anon, luottaen hyvään sydämmeesi ja kaikkeen hyvään, jota minulle olet osoittanut koko elinaikasi: ole kuin isä minun turvattomille lapsilleni! Oi minun lapsi parkojani! Minä en uskalla ajatuksiani jatkaa. Sen joskus luullut kelpaavani isäksi, jonkamoista parempaa ei mailmassa.
Mutta minä huomaan, ettei sinun tarvitse sitä tehdä. Lapseni, rauha on palannut sydämmeesi!» «Niin, Jumalan kiitos! Jumalan kiitos!» huudahti Louise vaipuen polvilleen äidin eteen, syleili häntä ja suutelemistansa suuteli hänen käsiään ja vaatteitaan. «Oi, että jälleen saan katsahtaa ylös sinuun, äitini! Voitko antaa minulle anteeksi, että olen ollut niin kurjan heikko ja herkkäluuloinen?
Kun Lents oli lukenut loppuun, sanoi hän: "Se koskee sydämmeesi, että vainaja näin sinulle puhuu, eikö tosi?