United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta tästälähin olot ehken muuttuisivat. Eevi voimistuisi, paranisi suhde pitäjäläisiin, ja Viljosta olisi iloa riittämään asti. Heikkikin tulisi myöntyväisemmäksi lapsensa tähden, ja Eevi itse saisi pojasta hyvitystä kaikista pettymyksistänsä. Viljon suhteen ei Eevi ainakaan koskaan pettyisi. Hänessä näkisi hän sen ihanteen, jota hän tähän asti turhaan oli etsinyt. Eevi muisti yhtäkkiä Erkkiä.
Minne aiotte lähteä, herra majuri? Luulin teidän saavan tarpeeksenne omasta onnettomuudestanne. Teidän täytyy jäädä tänne; kaikkein täydellisintä hyvitystä teidän täytyy uhmaten vaatia. Tässä hädässä en keksi muutakaan sanaa. Uhmaten vaatia, vaikkapa äärimmäinen kurjuus teidät solvaajienne silmien edessä runtelisi! v.
Tahdotko saattaa minut epätoivoon? Ester katsoi häneen suurin, hämmästynein silmin ja päästi hänen kätensä. Mene, mene! kuiskasi hän, turhaan koettaen salata kyyneleitään. Bertelsköld sulki sivuhuoneen oven ja astui saliin. Hän tapasi kaikki vieraat valmiina vaatimaan hyvitystä. Siitä vain riideltiin, kenen ensin pitäisi miekkailla Ester Larssonin puolustajan kanssa.
Kauppiaalla oli harvoin jalot hetkensä, mutta kun ne hänellä olivat, haltioitui hän itse omasta jalomielisyydestään niin, että hän kohosi aivan huimaaville hengen kukkuloille. Eikö se ollutkin hänen suora velvollisuutensa? Hän oli luvannut hyvitystä. Ja eikö Jaana ollut hänen oman torpparinsa tytär? Isäntänä hän oli velvollinen pitämään huolta alustalaisistaan.
Isäntä, kun tuli päivätyö-viikot, tyytyi siihen että Taavetti ne suoritti, hän ei pitänyt väliä, kun torpasta vaan oli mies niityllä, ja mieshän Taavettikin oli, vaikkei vielä henkirahaa maksava. Mutta vaikka isäntä ei enempää vaatinut, niin ei Esteri kumminkaan isäntää jättänyt ilman hyvitystä, vaan kävi lisäksi viikon peltoa leikkaamassa, josta isäntä oli erittäin kiitollinen.
Hän nauroi: Kylmyyttä et voi valittaa sinä olet Venetsian yö sinä olet Titania ja minä olen se aasi, joka saa sinut maalata ellei Felldner vaadi minulta hyvitystä! Olihan kaksintaistelu syynä siihen, että hänen täytyi karata kotimaastaan tänne jos hän muuten on siinä asiassa puhunut totta! Toinen keskeytti: Hän ei koskaan valehtele! Mutta sinä olet mustasukkainen. Ilman pienintäkään syytä.
Rooman lähettiläitä, jotka saapuivat Tarentumiin vaatimaan hyvitystä, loukattiin, ja silloin heti alkoi sota. Tarentumin asujamet kutsuivat avukseen Epeiron kuninkaan Pyrron. Hän oli urhollinen mies, mutta luonteeltaan epävakainen ja seikkailunhaluinen. Taistelussa häntä vastaan sai Rooma ensi kerran nähdä ja kokea Makedonian "falangia" sekä sota-elefantteja.
"Haa, pettynyt raukka! Kuolit harhaluuloosi, kuolit valheen vankina. Jos olisit kaatunut jalossa taistelussa näitä vastaan, joiden joukossa nyt sodit, niin olisi kuolosi ollut kaunis. Kuole, Ylpytär, elämäsi on lopussa!" Mutta vielä kerran lähestyi ristin mies. Hän näki vaivaisen maahanvaipuneen ja hän sanoi: "Nyt, Ylpytär, olet murtunut. Tule minun kädestäni vastaanottamaan hyvitystä!"
Nimeni totuuden voin myös todistaa jokaiselle, ken sitä uskaltaa epäillä; mutta siitä epäilyksestä vaadin minä hyvitystä kalpa kädessä, kaksin-taistelussa." Ihmettelemisen ja hämmästyksen kohina kävi nyt herrain riveissä.
Oi, jospa hän vain voisi kostaa häpeänsä! Entä jos hän nyt tempaisisi seinältä pari asetta, olkootpa mitä laatua tahansa!... Vaan ei! Kristian oli kuningas! Kuninkaalta ei voi vaatia hyvitystä. Tämän kalliin sanan muistaessansa rauhoittui hänen vihansa äkkiä kuin taikavoimasta.