United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten suoraa päätä kuoppiin!" "Hyvä on, ryypätään pois!" huusi »kuoppien» päämies. Hän valitsi sitten neljä miestä, niiden joukossa Vinitiuksen. Vartijoiden tehtäväksi tuli nostaa ruumiit paareille. Vinitius rauhoittui. Nyt hän ainakin tiesi, että hän löytää Lygian. Hän rupesi huolellisesti tarkastamaan ensimäistä kellaria.
Ja niin rauhoittui vähitellen kaikki entiselleen. Kaupungissa näkyivät samat raitiotievaunut kuin ennenkin ja kuuluivat samat kellonkilistykset. Samat ihmisjoukot riensivät asioissaan kaduilla, puodista sisään ja puodista ulos. Ja pian Kröijerin kuolema oli tapaus, joka oli aivan kuin kymmenen vuotta sitten ollut.
Mutta kun kello oli ensimmäiset vihansa purkanut, kun se rauhoittui ja tyynemmin ja säännöllisemmin lekkui, valtasi hänet niinkuin muutkin viehkeä, harras mieli, ja hän kääntyi arka hymyily huulillaan katsahtaakseen toveriaan, johon oli kirkolle tullessaan yhtynyt ja joka äsken oli toisten kanssa väitellyt. Mutta toveri oli poissa eikä näkynyt täällä muitakaan hänen heimolaisiaan.
Ei vähintäkään ääntä kuulunut porstuasta eikä portailta. Hän rauhoittui vähän ja käväisi panemassa kannen kiinni. Tuntui helpommalle. Mutta kauhistutti vielä, kun ajatteli, että äiti olisi sattunut tulemaan, juuri kun hän oli kahviastialla ottamassa. Mutta jos äiti olikin kamarissa tai Sanna ja Jussi! Se oli mahdotonta, mutta häntä pelotti kuitenkin.
Ensin hän tosiaankin näytti enemmän pahalta kysymyksieni johdosta, mutta kun hän sai kuulla, miten syvästi langenneena Tulla itseään piti, rauhoittui hän ja luuli kyllä olevansa samanlainen!" Ja Lisbet nauroi niin että telefooni kaikui. "No, mitä sinä arvelet itsestäsi?" "Luuletteko te kaikki olevanne enemmän hyviä kuin pahoja?" ihmetteli Dora.
Onko täällä muitakin? Liisa istui siinä selin muuhun vaunuun eikä nähnyt muita kuin Matin. Näkyyhän tuolla olevan. Liisa vähän rauhoittui, kun oli muitakin. Onko monta? Etkö sinä saata itse katsoa? ... etkö uskalla päätäsi kääntää ? Liisa uskalsi ... heitti kätensä irti ja kääntyi katsomaan... Taisihan siinä sentään pitelemättäkin pysyä... Mikähän mies se on tuo tuossa? Missä?
Sillä aikaa Anna Liisa vähän rauhoittui, mutta ovinurkassa olevan kaapin tekijätä kysyttäessä hämmentyi hän niin, että jäi ihan selittämättä, kuka sen haltija on. Ollaanko me teille vastenmielisiä vieraita? kysyi Turunen, kun ei enää muuta osannut. Ei toki, ei ollenkaan, sanoi Anna Liisa kiireesti. Sepä hyvä. Minä tässä vähän niin luulin, vaikka kyllä minä jo isänne mielet kyselin.
Kun he palasivat kojuunsa, vastaanotti Rakki heidät vihaisesti muristen, niskakarvat pystyssä. Se ei pitänyt susista enempää kuin sen isännätkään, mutta nähdessään pedot kuolleiksi, se vähitellen rauhoittui. 20. MAJAVANPYYDYST
"Rakkaani, älä itke, hän ei koskaan enään tee sinulle pahaa ... kas niin, eihän se vaarallista ollut, ole hiljaa nyt!" Hän laski tyttärensä nojatuoliin, jossa lapsi heti rauhoittui. Hän oli ihana tyttö, mutta vielä niin hento ja pieni ollakseen nelikuukautinen, että hänen pienet, kalpeat kasvonsa tuntuivat kuin ne olisivat muodostuneet ainoastaan kahdesta suuresta, kauniista silmästä.
Tiinakin rauhoittui, kun näki, että noilta raukoilta oli ainakin ensi hätä poistettu, ettei hänen tarvinnut ruveta pienistä varoistansa syöttämään. Tuota hän ei olisi voinutkaan tehdä ilman uhrausta, sillä hänkin oli köyhä ja elatuksensa hankittava kymmenen kynnen nenästä.