United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä sinä oikeastaan tarkoitat? huudahti Kron, katsoen toveriaan suurin silmin; miksi tuijotat minuun tuolla tavalla? Asessori, joka kivalterien keskustelun aikana oli kävellyt lattialla edestakaisin pitkin askelin ja miettivän näköisenä, pysähtyi Kronin eteen. Liemessä oli myrkkyä, arsenikia, mies! ilmoitti lääkäri, luoden puhuteltuun läpitunkevan katseen. Myrkkyä!
Hän ei puhu mitään, vaan hänen silmäyksensä osoittavat, että hänellä on paljon puhumista, että hänen sydämensä on sanoja täynnä. He laskevat maalle. Nainen ei nyt kukkakenttää polje. Kukat ovat lakastuneet. Nainen ei nyt nuoruutensa ilossa juokse, ei jätä toveriaan. Ei, käsi kädessä vieretysten he kulkevat ja lähestyvät vanhaa huonetta saarella.
Mutta piispan notarius istuessaan talon neidin rinnalla, jonka pyöreitä kasvoja punasi kahdeksantoista kesämarjan hohtavat, herttaiset veret, tunsi olevan velvollisuutensa kohottaa toveriaan siitä haudasta mihin tämän yleinen alakuloisuus oli melkein painanut. Kauan hän kuitenkin mietti sitä mistä hän lähtisi sillä sama tukehdus vaivasi häntä kun muitakin.
Malista tämä suututti, ja vaikka hän oli päättänyt olla vastaamatta, ei kumminkaan malttanut, vaan sanoi ynseästi. Kukapa ne tietänee? Hän muuttui yhä jurommaksi, eikä ollut kuullakseenkaan, vaikka Turunen teki esityksiä toisen toisensa perästä. Mikä sinulla on? koetti se innostuttaa toveriaan. Minä jos olisin leskimies, niin sen näkisit, että siinä ei pitkältä tuumailtaisi.
Sen jälkeen se rupesi nuolemaan haavasta vuotavaa verta ja sitten raatelemaan kuollutta toveriaan. Hetken tätä katseltuani, hiivin revolveri kädessäni lähemmäksi tuota raatelevaa schakaalia. Kun otus minut huomasi, alkoi se raastaa raatoa mukanaan metsään erinomaisella vimmalla. Mutta kun se oli liian raskas taakka, liikkui se hitaasti; mutta ei se kumminkaan rahtinut jättää saalistaan.
Mutta kun kello oli ensimmäiset vihansa purkanut, kun se rauhoittui ja tyynemmin ja säännöllisemmin lekkui, valtasi hänet niinkuin muutkin viehkeä, harras mieli, ja hän kääntyi arka hymyily huulillaan katsahtaakseen toveriaan, johon oli kirkolle tullessaan yhtynyt ja joka äsken oli toisten kanssa väitellyt. Mutta toveri oli poissa eikä näkynyt täällä muitakaan hänen heimolaisiaan.
Omin käsin hän oli surmannut kaksi entistä toveriaan, kun nämä eivät olleet empimättä totelleet hänen käskyään. Tämän miehen rikostovereista oli yksi, Iso-Iivana, venäläinen, muut kaikki suomalaisia. He olivat oleskelleet näillä seuduin jo pitkät ajat ja tunsivat olot Venäjän puolella yhtä hyvin kuin rajan tälläkin puolella.
Mutta minä lupaan kunniasanallani, että sinä jo seuraavassa hetkessä lepäät kuin oma lapsi äitini sylissä. Ei, ei, pysäyttäkää! Armoa, pysäyttäkää, herra kreivi! jatkoi Ester äänellä, jossa vielä kuului kaikua hänen entisestä kiivaasta luonteestaan, kun hän huomaamattaan taas puhutteli toveriaan tuolla arvonimellä, joka ilmaisi eron heidän syntyperänsä ja säätynsä välillä.
Tuskin oli Tristan saapunut takaisin Carhaixiin, Vähään-Bretagneen, kun hän jo riensi sotaan auttaakseen rakasta toveriaan Kaherdinia, jota eräs Bedalis-niminen parooni ahdisti. Tristan joutui Bedaliksen väijytyksen uhriksi. Hän surmasi Bedaliksen seitsemän veljeä, mutta tässä kahakassa hänet haavoitettiin myrkytetyllä keihäällä. Hän pääsi vaivoin Carhaixin linnaan.
Sinä olet vielä arvokas äskeistä kyytiä, sanoi ylioppilas. Kuinka niin? Niin, niin, minusta vain näyttää, että sinä tunnet yhä vielä ruumiissasi kastaneesi lapsen. Kenellekä te, neiti, valmistatte tuota kukkasvihkoa? kysyi maisteri Elliltä eikä ollut kuulevinaankaan toveriaan. En juuri kenellekään. Vai niin, sanoi ylioppilas ja iski silmää, ettekö muista, että lupasitte antaa sen minulle?