United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vakavuutta, herrani! Minä en laske leikkiä kanssanne. No, no, *olenhan* minä vakava. Taalaissa väititte olevanne kreivin poika, eikö niin? Ai, joko taas alatte siitä? Johan ripitin rehellisesti itseni teille. Te ette minua ymmärrä. Se, mitä silloin väititte, oli totta. Totta? Mihin te viittailette? Mutta sanokaa edes ! Ensin vala! Kaikkein pyhin ja horjumattomin, mitä tiedätte. Sen saatte.

Ja melkein raivostuneena hän jatkoi: Ymmärrättekö, tämä on minun, minun kotini, ja te kiellätte minua omassa kodissani! Mikä te luulette olevanne te, Pekka Hentunen? Minä olen virkamies. Niin, virkamies! Mutta kuka on sinut kuskipojasta kouluun auttanut? Ja minkä maan kouluissa sinä olet käynyt? Vastaa! Et vastaa! Siksi että häpeät, raukka? Häpeä itsesi maan alle! Ovi auki!

Mutta tekoihin kumminkin luottanette? Krogstad. Mitä sillä tarkoitatte? Rouva Linde. Sanoitte olevanne kuin haaksirikkoon joutunut mies laivahylyllä. Krogstad. Sitäpä minulla oli syytä kyllä sanoa. Rouva Linde. Minä istun myös niinkuin haaksirikkoon joutunut vaimo laivahylyllä. Ei ketään, jota surisin, eikä ketään, josta huolta pitäisin. Krogstad. Itse sen olette valinneet. Rouva Linde.

Hän astui pari askelta taaksepäin kuultuansa äkillisen, kenties jokseenkin tervetulleen kysymyksen. Vai niin! Ajatukseni olivat muualla. Kyllä. Kyllä. Nämä kaksi kirstua ovat minun. Olettekos te kantaja? Kantajan palkalla, herra, mutta viraltani Lamppu. Matkustaja näytti hiukan hämmästyneeltä. Mikä te sanoitte olevanne? Lamppu, herra, näyttäen öljyistä riepua kädessään paremmaksi selitykseksi.

Hän rakastaa kaikkia yhtä paljon. Ooh, pappa, te rikotte nyt itse Jumalaa vastaan, vaikka luulette olevanne oikeassa. ELISABETH. Huomenna ehkä ajattelisit toisin, Henrik. PASTORI. Päätökseni pysyy: tästä hetkestä saakka ei hän, tuolla, ole minun lapseni. HANNA. Jos hän vaikka erehtyisikin, pappa, niin antakaa hänelle anteeksi. Me erehdymme kaikki, ja Jumala antaa meille kaikille anteeksi.

Tämä tapahtui, mutta ei näyttänyt tekevän sen erinomaisempaa vaikutusta. Nyt olette vapaa, sanoi kuningas, ja jos olette se, joka sanotte olevanne, niin pääsette kohta tästä paikasta. Vastatkaa minulle: voitteko todistaa todella voivanne muuttaa rautaa kullaksi? Se ei kuulu teihin, vastasi tohtori äreästi. Tiedättekö, kuka minä olen?

Ensin hän tosiaankin näytti enemmän pahalta kysymyksieni johdosta, mutta kun hän sai kuulla, miten syvästi langenneena Tulla itseään piti, rauhoittui hän ja luuli kyllä olevansa samanlainen!" Ja Lisbet nauroi niin että telefooni kaikui. "No, mitä sinä arvelet itsestäsi?" "Luuletteko te kaikki olevanne enemmän hyviä kuin pahoja?" ihmetteli Dora.

Oi, minä usein toivon kuin Faust päästä tästä kaikesta, pois ... peseytymään puhtaaksi jossakin raikkaassa ja vilpoisessa! Mutta se on mahdotonta!" "Ei, se ei ole mahdotonta. Hyljätkää kerrassaan kaikki nuo opin oikut; tuntekaa olevanne jälleen nuori." Neiti pudisti päätänsä.

Hän saisi silloin pitää rahansa ja pitäisi kuitenkin huolta vaimostaan ja lapsestansa. Että hän ensimmäisenä, toisena tahi kolmantena vuonna voisi kuolla, ja että hänen vähäiset säästönsä silloin olisivat jotenkin riittämättömät, sitä hän ei miettinyt. Kukapa aina kuolemaansa muistelisi! "Luulenpa olevanne oikeassa, Meyerheim!" sanoi hän hetkisen mietittyään.

"Onko mitä sanomista?" kysyy aliupseeri kivakasti. "Ei muuta kuin että hyvää se voina jo tekee." "Vai niin, vai jo te luulette olevanne täältä irti? Taidatte hyvinkin olla miehiä mielestänne?" "Kylläpä se niskakarvoja pöyhistää, kun tästä koiran virasta pääsee."