United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Onko mitä sanomista?" kysyy aliupseeri kivakasti. "Ei muuta kuin että hyvää se voina jo tekee." "Vai niin, vai jo te luulette olevanne täältä irti? Taidatte hyvinkin olla miehiä mielestänne?" "Kylläpä se niskakarvoja pöyhistää, kun tästä koiran virasta pääsee."

Niin, se on totta se ... suokaa anteeksi ... ottakaa vain, tuoss' on! Saisinko luvan pyytää teitä valmistamaan minullekin sellaisen? Ei näistä enää taida tulla. Ja sitä paitsi, eihän sovi papille kantaa kukkasvihkoa. Neiti saa itse ratkaista... Sopiiko teidän mielestänne? En minä tiedä ... vaan jos luulette sopivan, niin tehkää itse, tässä on kukkia.

Aino ei voinut vastata kuin aivan välttämättömimpiin kysymyksiin, vaan antoi toverinsa puhun, jolla aikaa hän useampia kertoja tarkasteli häntä kunnioituksella. Lopuksi käänsi ylioppilas puheen kaupungin-elämään, kysyen minkälaista siellä oli, ja Aino kertoi silloin teaaterista, laulajaisista ja tansseista. "Niin, eikö teidän mielestänne ole hauska tanssia", kysyi Erkki äkkiä.

"Sunnuntai-aamuna, jona minulla ei ole mitään harjoituksia, täytyy minun tehdä jotakin. Sentähden sanoinkin isälle eilen illalla, että minun täytyy lähteä ulos. Paitsi sitä on aamu kirkkain aika koko päivän kuluessa. Eikö teidänkin mielestänne ole niin?" "Onko tuo kohteliaisuutta?" lausui Dora, "vai onko ilma todella muuttunut?"

Mutta mitä te oikeastaan minusta ajattelette ... eikö tämä kaikki kuitenkin ole teidän mielestänne kovasti väärin. Pitäisihän teidän jo siksi tuntea minut, että tiedätte, mitä ajattelen. Mutta jos te sanotte sen vain minua rauhoittaaksenne? En suinkaan ... sillä minä en tiedä, mistä teitä rauhoittaisin ja minkä tähden. Siksikö, että olette antanut tunteittenne puhua?

Niin, niin, te ja kaikki muut teidän mukananne tietysti tuomitsette minua: minun olisi teidän mielestänne pitänyt ilmaista, menettelyni osottaa mielestänne todellisen rakkauden puutetta, koska salasin häneltä, että hän oli sitomaisillaan kohtalonsa vaivaiseen, ainiaaksi vaivaiseen. En tiedä. Mutta jos hän olisi minut jättänyt, niin hän olisi varmasti ainiaaksi turmeltunut, ja kumpi on parempaa?

Nuori mies, hän sanoi sangen ojentavasti, mutta täydellisen maailmanmiehen kohteliaisuudella. Myöskään minä en ole kysynyt teiltä mitään. Anteeksi... Ei mitään. Mutta eikö teidänkin mielestänne: meillä suomalaisilla on hauskempaa olla yhdessä ulkomailla, jos me tiedämme niin vähän kuin mahdollista toisistamme. Johannes myönsi sen ja häpesi samassa omaa taitamattomuuttaan.

Hänen tyynnyttävä ja lohduttava läsnäolonsa vaikutti kuten ihmeitä tekevä taikajuoma. »Jumala siunatkoon teitä», sanoin hetken kuluttua. »Hän teidät lienee lähettänytkin luokseni juuri nyt. Luulenpa, että olisin tullut mielipuoleksi, jos ette te olisi saapunut tänne». Kyyneleet täyttivät hänen silmänsä. »Herra West», sanoi hän, »me näyttänemme teidän mielestänne peräti sydämettömiltä.

"Olisiko hänen teidän mielestänne pitänyt valita ylevämmän, jalomman päämäärän kuin auttaa sokeata, köyhää puolisoaan kantamaan elämän vaivoja?" Gabrielle ei vastannut. Hän istahti penkille, nojasi päänsä käteensä ja katsoi pois. "Te ette siis voisi löytää siinä mitään kauneutta?" jatkoi Robert kiivaasti, "te ette voisi nähdä mitään ylevätä elämän työssä, jota ei maailma ylistä ja kiitä?"

"No, onko teidän mielestänne parempi kylvää massinalla, kuin entisellä tavalla?" "On kyllä, tulee tasaisemmin kylvetyksi, mutta se kelpaa vaan suurilla peltoloilla; ne talonpojat, joilla on vaan muutama pieni kapale, jonka yli ylettää yhdellä viskaamalla laidasta laitaan, niiden on parempi kylvää kädellä."