United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valintaan vaikuttaa se, kuuleeko lapsena kiitettävän vai moitittavan joitakin ammatteja, sillä luonnollisesti rakastetaan sitä, mitä pidetään hyvänä, ja vihataan sitä, mikä leimataan huonoksi. Näitä asioita koskevat sanat jättävät vaikutelmia mieleemme, mutta erehdymme suuresti, kun niiden mukaan menettelemme.
Koska nyt en kerro näistä ihmisistä, en heidän nimeänsäkkään mainitse, sillä se vielä vähemmän sopii, kuin ei heistä kerran kerrota, No olkoot siis unohduksen yössä nuo ihmiset, kuu vaan sen muistamme, että he olivat olemassa, sillä ellemme sitä muista, niin erehdymme. Mutta, kuinkas muutoin! pitihän minun kertoman tuosta pienestä kassapäästä. Oliko hän siis erinomainen?
HANNA. Ei, ei ! Jussi, selvitä kantasi, näethän, kuinka väärin pappa sinua käsittää. JUSSI. Minä selvitän sen parhaiten työssä. HANNA. Pappa, odottakaa hedelmiä, tuomitkaa sitten vasta. ELISABETH. Minä yhdyn Hannaan. Kenties me jossain määrin erehdymme, Henrik. PASTORI. Te puhutte sen mukaan, kuin teillä on järkeä.
Ei muodostu sitä kokonaan omaa ja ainoalaatuista suhdetta, jollaiseen meidän tulisi jokaiseen kohtaamaamme ihmiseen päästä, vaan me erehdymme ihmisistä, joudumme epäsopuun, eristäydymme ja riistämme siten itseltämme sen elämänarvon, jona heidän pitäisi meille olla. Tämä epävarmuus toisistamme on todellakin kamalana kirouksena. Siksipä on selvyyteen pääseminen ihmisistä meille elämänkysymys.
Hän rakastaa kaikkia yhtä paljon. Ooh, pappa, te rikotte nyt itse Jumalaa vastaan, vaikka luulette olevanne oikeassa. ELISABETH. Huomenna ehkä ajattelisit toisin, Henrik. PASTORI. Päätökseni pysyy: tästä hetkestä saakka ei hän, tuolla, ole minun lapseni. HANNA. Jos hän vaikka erehtyisikin, pappa, niin antakaa hänelle anteeksi. Me erehdymme kaikki, ja Jumala antaa meille kaikille anteeksi.
Olisiko mahdollista, että tämä moninaisuus ja paljous säilyy toisien keinojen avulla? Mekö erehdymme, kun olemme näkevinämme varokeinoja siinä, missä kenties ainoastaan on onnellinen sattuma, joka yksinään on jäänyt voimaan miljoonien onnettomien sattumien rinnalla?
Pitkään aikaan eiwät he woineet lausua ainuttakaan sanaa, niin sywästi koski se heihin. "Woi kuinka wäärin minä tuomitsin mummoa", sanoi Makkonen wihdoin pitkän waiti=olemisen perästä. "Niin. Usein on meidän laitamme sillä tawalla, että erehdymme sangen pahoin, mutta sangen hywä asia on se, että joskuskaan woimme palautua", sanoi Mielonen.
Me erehdymme kaikki, kun järkemme on pimitetty. Armollinen Jumala, anna heille anteeksi. Auta heitä oikealle tielle jälleen! TOPRA-HEIKKI. Sinä olet herttainen tyttö, Matlena. Rakastan sinua enemmän kuin omaa henkeäni. MATLENA. Mitäs teemme nyt, Topra? Ne ottavat teidät kiinni, ja panevat teidät vankeuteen. Moneksi vuotta, ehkä ijäksi?
Me erehdymme suuresti kun luulemme itsemme ainoiksi toimiksi sivistyksessä. Mitä sivistyksestä tulisi, jos yhdeksi ainoaksi vuodeksi meiltä otettaisiin se apu, jonka eläimet antavat? Käsityöt ja kauppa keskeytyisi kokonaan; maanviljelijä ei saattaisi hoitaa peltoansa eikä viedä tavaroitansa kauppaan; sanalla sanoen: ei maanjäristyksellä eikä vedenpaisumuksella saattaisi olla hirveämpiä seurauksia.
Julmia sanoja me kuulemme, ja arvaamme niitä, joista nämä julmat sanat lähtevät, julmiksi miehiksi mutta useimmasti erehdymme tuomiossamme. Julmalla sanalla ei ole juurta sanojan sydämessä. Ulkonainen tapa on raaka, on koleisen kiven pinnan kaltainen. Mutta koleisen kiven sisässä voi väliin puhdasta kultaa löytyä. Niinpä usein merimiehissäkin.