United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Et huolehdi, et ikävöi näitä maita, joissa autuaimmat ajat, onnellisimmat päivät olet elänyt; kasvat vaan joka suunnalle, niin että on oikein vaikea tuntea sinua samaksi Simoksi... Minä surisin, niin että kuolisin, jos täytyisin jättää kotikynnyksen. Mutta sinä näytät siltä, kuin olisi koko maailma sinun." "Mies saa köyhtyä, mutt'ei laihtua", vastasi Simo.
Mutta tekoihin kumminkin luottanette? Krogstad. Mitä sillä tarkoitatte? Rouva Linde. Sanoitte olevanne kuin haaksirikkoon joutunut mies laivahylyllä. Krogstad. Sitäpä minulla oli syytä kyllä sanoa. Rouva Linde. Minä istun myös niinkuin haaksirikkoon joutunut vaimo laivahylyllä. Ei ketään, jota surisin, eikä ketään, josta huolta pitäisin. Krogstad. Itse sen olette valinneet. Rouva Linde.
Siveesti nyt, jos Teinä oisin, Surisin leskivuoden umpehen; Sill' aikaa silmän' uuteen kultaan loisin. MARTTA. Sit' ilman all' ah! tuskin löytänen, Ken täyttää vois mun ensi miehen' sijaa. Se narri herttainen siin' eksyi vaan, Kun suosi kuljeksintaa liian, Vieraita naisia ja viiniä ulkomaan Ja hiiden kortin heittoansa.
Mutta hän sovitti tämän perusohjeen meidän naimisiimme, rakkaani; ja niihin ruvettiin sen vuoksi niin paljon ennen aikojaan, etten minä milloinkaan ole tointunut kustannuksista". Mr. Micawber katseli syrjään Mrs. Micawber'ia ja lisäsi: "ei, että surisin sitä. Päinvastoin, lemmittyni". Jonka perästä hän minutiksi taikka pariksi kävi totiseksi. "Toisen neuvoni, Copperfield", sanoi Mr.
"No, mitä minä surisin?" wastasi Aleksis. "Minulla ei ole ketään Pietarissa, jota ikäwöisin. Täällä löydän elämän yhtä iloiseksi kun kotimaassani. Ja miksi et sinä Ernest woi tehdä samoin?" Ernest huokasi ja jäi wait. "Waan muisteletko wielä suloista Luisaasi? Silloin sanoit sitä kauneimmaksi neideksi Wenäjän waltakunnassa. Siinä erhetyit, Ernest. Minä arwelen päästää sinut sitä lumouksesta.
"No ette te sure sen enempää, waikk'ei asianne ole sen paremmasti?" "Mitä minä surisin, sillä ei minun aikani ole enää pitkällinen", sanoi mummo ja hyrähti itkuun. Me katsoimme tarkoin mummon surullista tilaa. Hänen ryppyiset ja kulmikkaat kaswonsa wetäysiwät itkun työhön. Jäätyneiden silmäripsien alta alkoi walahdella isoja wesikarpaleita.
"Mitäpä minä surisin, sillä ei minun aikani ole enää pitkällinen", toistin minä ääneen nuot sydämessäni wasta kuuluneet sanat. Poika ymmärsi ne, sillä hän hywin muisti, kenen sanomat ne oliwat. Ensikerrankin kuultuna oliwat ne sanat tehneet poikaan sywän waikutuksen; mutta nyt ne tekiwät wielä sywemmän, sillä poika pillahti heti itkuun.
Minun surullinen velvollisuuteni vaatii minut panemaan teidät kiinni. ANNA LIISA. Ja saattamaan minut ansaittuun rangaistukseen. Tehkää se, herra vallesmanni, sitä juuri tahdonkin. Tehtyä en millään enää tekemättömäksi saa en, vaikka kuolemaan asti sitä surisin. Mutta antakaa minun kärsiä antakaa minun kärsiä kovimmat rangaistukset, että edes jossain määrässä voisin rikokseni sovittaa.
Mummon suu näytti olewan hymyssä, hänen huulensa näyttiwät liikkuwan ja kuiskaawan jotakin ja olipa kuin olisiwat hänen repaleiset hihojensa suut läpättäneet ja tärisseet silloin olin jotain hiljaista ja sywää ääntä kuulewinani, joka sanoi: "mitäpä minä surisin, sillä ei minun aikani ole enää pitkällinen".
Aina sinä vaan jaksat olla iloinen, lapsi raukka. Onnellinen aika tuo nuoruuden kevät, jolloin huolet haihtuvat kuin tuhka tuuleen ja raittiin ilon kirkkaus valaisee murheen mustat varjot. HELENA. No niin, mitäpä minä surisin sitten kun Luoja on lahjoittanut mulle iloisen mielen ja terveen ruumiin.