United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kylläpä hän ällistyi, kun verkossa ei ollut ainoatakaan kalaa, vaan sen sijaan vanhan aasin raato, joka oli repinyt verkon monesta kohti rikki. Pahoilla mielin kalastaja irrotti aasin verkosta, korjasi rikkinäiset kohdat ja laski sen uudestaan mereen rukoillen Jumalalta nyt parempaa kalaonnea.
Jos minä olisin isäntänä talossa, panisin teidät tänään kunniasijalle.» »Mikä teidät on pakottanut vanhoillanne lähtemään pois kodin suloisesta rauhasta?» kysyi Maija Liisa. »Mikäkö?» kertasi Sakki kysymystä. »Ah, kylläpä kuuluu, ettei hätä ole vielä ehtinyt tänne, muuten ette niin kysyisi.» Maija Liisan muoto synkistyi. »Vai ei hätä ja puute ole ehtinyt tänne? Onpa liiaksikin!
Surr-rurr-rurr! Nöh-nöh nönönöh! sanovat siat kujassa toisilleen, ja se merkitsee, että kylläpä nyt on vähän liian vari. Mutta Vahti ei sano mitään, vaikka kärpäset kovin hänen korviansa ahdistelevat, lentävät niihin suurissa parvissa ja ihan verille purevat.
"Juliako!" sanoi matami halveksivasti. "Kylläpä siitäkin riittää, jos hän saisi edes lapsetkaan katsotuksi. En minä koskaan uskoisi lehmiäni sen hutikon käsiin." "Hän näyttää hyvin vastenmieliseltä", sanoi neiti Alvilda. "Jospa tietäisitte, miten paljon huolta se tyttö on tuottanut minulle kevytmielisyydellään!" "Voi teitä onnetonta, rouva!" "Eihän hän toki liene siveetön?" kysyi Alvilda.
Kylläpä tyttö olikin kelvollisen miehen arvoinen sekä sisällisen ihmisensä että ulkonäkönsäkin puolesta. Hän oli pitkän solakka, kaunis vartaloinen ja muutenkin miellyttävän näköinen. Syksympänä he kuulutettiin avioliittoon ja niin tuli heistä aviopari.
Eipä se olisikaan muuta kuin ansaittu palkka sun kielimistäs, jos veisin Marketalles tiedon sinun lysteistä kerskauspuheista". Lakintekijä, tämän uhkauksen kuullessaan, säpsähti, aivan kuin nuoli olisi äkkiä vingaissut hänen päänsä ohitse. Ja hänen äänensä vapisi, kun hän vastasi: "Kuulkaas, hyvä Hanskuri vaari, kylläpä te liian paljo harmaisin hiuksihinne turvaattekin.
Usko pois, se lisää tavattomasti työkykyä.» Sirkka oli niin koomillinen totisuudessaan, ettei Eevi voinut nauruaan pidättää. »Kylläpä sinulla iloa riittää», sanoi hän puoleksi nauraen, puoleksi huoahtaen. »Onnellinen sinä» »ja sinun kotisi», lisäsi hän ajatuksissaan. »Mutta sanohan», jatkoi hän, »missä te oikeastaan asutte?»
Aidalla riippuivat siinä vanhat, paikatut housun rutaleet, ja erään oven edessä oli äsken suolakalasta tyhjennyt kalapytty, josta levisi semmoinen paha haju, että Petterin täytyi myöntää: "Kylläpä täällä haisee väkevältä!... Menemme tätä toista tietä." Käännyimmekin toisaalle.
Sillä aikaa, kun vieraat tarinoivat vanhuksien kanssa toisessa tuvassa, kävivät Helka ja Maija katsomassa vieraiden kuopivaa ja päristeleivää oritta. Sitä he olivat taputelleet ja kiitelleet omia hevosia paremmaksi. Olivat he "trilloissa" peilailleetkin, ja olipa Helka koittanut istuakin niissä. Ja hyvältäpä se oli tuntunutkin. Oli sanonut Maijalle että kylläpä näissä pitäis ajaakin.
Mutta kylläpä ukko senjälkeen on saanutkin tietää, mistä Taavetti olutta osti, sillä minä olen varastanut häneltä kolme kertaa, ja kuin minä tästä lähin pääsen irti, niin minä tehen koko hänen talostansa vähäisen jouluvalkeen ha, ha, ha!"