United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Krogstad, hankkikaa minulle joku ja jotakin, joitten eduksi tekisin työtä. Krogstad. Tuommoista minä en usko. Se ei ole muuta kuin kiihoittunut naisen ylpeys, joka antaa itsensä noin altiiksi. Rouva Linde. Olettenko koskaan huomanneet minussa kiihoittunutta mieltä? Krogstad. Voisitteko todellakin sitä? Sanokaa tunnettenko täydellisesti minun entisyyteni? Rouva Linde. Tunnen. Krogstad.
Oh, viime kahdeksan vuotta ovat olleet onnellista aikaa, usko se. Ja nyt olet siis tullut tähän kaupunkiin? Tehnyt pitkän matkan talvisaikaan. Se oli reippaasti tehty. Rouva Linde. Minä tulin höyrylaivalla juuri tän'aamuna. Nora. Huvitellaksesi jouluna, tietysti. Oh, kuinka se on hupaista! Niin, huvitellaita, sitä tahdomme oikein. Mutta riisuhan päällystakki päältäsi. Eihän sinulla lie kylmä?
Minulla on niin sanomaton halu lausua: tuhat tulimaista! Rank. Oletteko hullu! Rouva Linde. Mutta, Herran tähden, Nora ! Rank. Sanokaa se. Tuossa hän on. Helmer. Niin, nyt hän läksi. Nora. Saanko esittää sinulle se on Kristiina, joka on tullut kaupunkiin. Helmer. Kristiina ? Suokaa anteeksi, mutta minä en tiedä Nora. Rouva Linde, Torvald-kulta; rouva Kristiina Linde. Helmer. Vai niin.
Niin puhuu kirje. Nora. Kiitos, Kristiina; nyt tiedän, mitä minun tulee tehdä. Hist ! Helmer. Rouva Linde. Olen; ja nyt tahdon sanoa hyvää yötä? Helmer. Oh mitä, nytkö jo? Onko se teidän, tämä neulomustyö? Rouva Linde. Helmer. Te neulotten siis? Rouva Linde. Niin teen. Helmer. Tiedättenkö mitä, teidän pitäisi mieluummin harjoittaa korko-ompelusta. Rouva Linde. Vai niin? Miksikä sitä? Helmer.
Onko se niin hyvä keino liika työn vaivausta vastaan? Rouva Linde. Täytyy elää, herra tohtori. Rank. Niin, yleinen mielipidehän se on, että se on niin välttämätöntä. Nora. Oh, tiedättekö mitä, tohtori Rank, tekin tahdotte mielellänne elää. Rank. Sitä maarian tahdonkin. Niin kurja kuin olenkin, tahdon kumminkin kernaasti kärsiä piinaa niinkauvan kuin suinkin.
Koska se on paljon kauniimpaa. Tahdottenko nähdä; korko-ommeltava pidetään tällä tavoin vasemmalla kädellä ja sitten käytetään neulaa oikealla kädellä tällä tavoin ulos keveään pitkään kaareen; eikö niin ? Rouva Linde. Niin, saattaa kyllä olla Helmer.
Missä hän asuu? Nora. Mutta kirje, kirje ! Mitäs tahdot? Helmer. No, no, älähän toki niin säikähdy. Emmehän tulekaan sisään; olethan pannut oven lukkoon; koetatko pukuas? Nora. Niin, niin, minä koetan. Minä tulen niin sieväksi, Torvald. Nora. Niin; mutta eihän se auta. Me olemme hukassa. Onhan kirje tuossa laatikossa. Rouva Linde. Ja avain on miehelläsi? Nora. Niin on, aina. Rouva Linde.
Kas niin; käy sisään; sinä seisot tässä ja vilustut. Rouva Linde. Hyv'iltaa. Nora. Kristiina! Helmer. Mitä, rouva Linde, olettenko täällä näin myöhään? Rouva Linde. Niin, suokaa anteeksi; tahdoin niin mielelläni nähdä Noraa hänen hempuvaatteissaan. Nora. Oletkos istunut täällä minua odotellen? Rouva Linde.
Kuinka todistajana? Mitä minun pitää ? Nora. Jos minä tulisin hulluksi ja olisihan se hyvinkin mahdollista Rouva Linde. Nora! Nora. Taikka jos minulle jotain muuta tapahtuisi jotain semmoista, joka tekisi, etten voisi olla täällä läsnä Rouva Linde. Nora, Nora, ethän ole täydessä järjessä! Nora. Ja jos sitten joku toinen tahtoisi ottaa päällensä kaikki, koko syyn, ymmärrätkö ? Rouva Linde.
Ja sitä paitsi Torvald, miehen itsetunnollaan, kuinka tuskallista ja nöyryttävää hänen olisi tietää, että hänen on jostakin kiittäminen minua. Se rikkoisi peräti meidän välimme; meidän kaunis, onnellinen kotimme muuttuisi toisenlaiseksi kuin se nyt on. Rouva Linde. Etkös milloinkaan aio sanoa sitä hänelle?