United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Syötyänsä näitä, Gunnarin lehmät varmaankin ovat saaneet tarpeensa, vai mitäs arvelet?" Hän nauroi, jotta vapisi. "Katsos vaan kuinka heidän mielensä siihen tekee", sanoi hän pitäen kasvit lehmän kuonon alla, joka niitä tavoitteli. Aslak oli seisonut liikahtamatta, mutta yht'äkkiä tarttui hän äitinsä käsivarteen ja löi kasvit hänen kädestään, jotta lensivät tietä myöten.
Mikäs muu jääpi keinoksi, kuin että tapaamme toisiamme muualla. SELMA. Ei Pekka! En minä uskalla päivällä tulla sinua tapaamaan ja illalla se ei käy laatuun. RAHIKKA. Miks'ei? Meille, jotka olemme kihloissa, se ei mikään rikos ole. SELMA. Niinkö arvelet? Miksikä äidit sitten niin kovasti varoittavat tyttäriänsä? RAHIKKA. Niin! No! Mutta ethän sinä minua pelkää? SELMA. En, en.
Vai mitä arvelet sinä, Liisa; eikö sinun mielestäsi veljesi Sakari tee vallan tyhmästi?« Liisa, emäntä, joka nyt tuli tuvasta, oli toimeentulevan talon emännän kuva. Hän tuli kudelma kädessä. Kuultuaan miehensä kysymyksen vastasi hän: «Sitähän minä olen saarnannut aina viime suvesta saakka, jolloin nuo ajatukset ensin tulivat Sakarin päähän. Tuo kaikki on Mikon syy«.
Väki katseli häntä epäröiden. Oliko niin paljon jalomielisyyttä kruunun kantajassa? Saattoiko se, joka itse oli mahtava, sääliä tätä turvatonta surujen maata? Mitä uskoa? Tietääkö kuningas tästä mitään? kysyi eräs sotamies. Mitä arvelet? Kuningas? toisti Maria. Oletteko miehiä? Vai ettekö tahdo minua ymmärtää?
"Ja hän kirjoittaa minulle tässä, että häntä ilahuttaisi näyttää minulle ainoata oikeata vanginhoidon järjestelmää sen täydessä toimessa; ainoata kelvollista tapaa, jolla saa rikolliset vilpittömästi kääntymään ja pysyväisesti katumaan joka, niinkuin tiedät, tapahtuu koppivankeuden kautta. Mitä tästä arvelet?" "Järjestelmästäkö?" kysyi Traddles, totiselta näyttäen. "Ei.
»Tervetultuasi, kummi», sanoi kuningas; »mitäs arvelet tilastamme?» »Että olemme samassa tilassa kuin kuolemaan tuomitut ainakin», vastasi yliprovossi, »ellei herttua lykkää tuomion täytäntöä toistaiseksi.»
"Hyvä oli, että te olitte kuulemassa. Rouva antoi minulle luvan lähteä pois", sanoi Liisa kuurolle talonemännälle, joka hymyili tyhmän tavalla eikä tietysti ollut kuullut sanaakaan. Hetkisen kuluttua palasi Liisa matkapuvussa ja hattulipas kädessä. "Hyvästi sitte, rouva! Voikaa hyvin." "Aiotko siis todellakin lähteä pois?" "Aion, aion kyllä, ja ihan totta se on." "Mihinkä sitte arvelet mennä?"
Kun sinä kerroit minulle kuinka onnellisesti teidän tilanne oli parantunut voitko uskoa sitä? minä en iloinnut siitä niin paljon sinun puolestasi, kuin omasta puolestani. Nora. Kuinka niin? Oh, minä ymmärrän. Sinä arvelet, että Torvald ehkä voisi tehdä jotakin sinun eduksesi. Rouva Linde. Niin, sitä minä ajattelin. Nora. Ja sen hän tekeekin, Kristiina.
Olisit yhtä hyvin voinut sitä kirjoittaakin! Henrik nousi. Ellen veti hänet penkille takaisin. Mutta Henrik, mikä sinua vaivaa? Minä luulen, Herra paratkoon, että olet luulevainen Andreaksen suhteen. Hyi häpeä! Henrik istui hetken aikaa ja liikutti huuliansa. Viimein puhkesi kauan pidätetty sanavirta sulkujen yli: Sinä arvelet että minä olen mustasukkainen. Niin ehkä olenkin!
Minä olin ääneen lukenut tuon kaikki ja laskenut sanomalehden pöydälle. Mitäs siitä arvelet? kysyi Aspela. Minä arvelen, että se niin on, vaan millä sitä parantaa, en kumminkaan tällä kertaa käsitä. Katsos tuotakin paikkaa, sanoi Aspela, näyttäen minulle erästä toista kirjoitusta, viikkoa nuoremmassa lehdessä. Siinä luin: Vähäisen vastinetta kurjuutta säälivälle Limingassa.