United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinkuin näet, Qvinta, on meillä oikea onni tänään. Tämä on minun tyttäreni, yksi kotini hempukoista. Vai niin, nuori armollinen neiti suvaitsee hymyillä", jatkoi hän kääntyen vilkkaasti sen nuoren neidin puoleen, joka luki puoleksi leikattua kirjaa. "Ehkäpä nimelle Qvinta? Mutta se on todellakin hänen nimensä, vaikka me tavallisesti kutsumme häntä Liisaksi.
Mikä vaatimaton ja yksinkertainen ihminen! Kummellund. Sinä kyllä tunnet meidät kauppiaat, me olemme aina hiukan hajamielisiä. Ole nyt täällä kuin kotonasi. Missä asut? Minun kotini on sinulle avoinna Häijyt ihmiset ovat levittäneet huhuja, että sinä olet kovin viinaan menevä kas siinä syy, minkätähden niin kylmästi otin sinut vastaan. Mutta eihän ole niin?
Se on minulle kallis, se on vaimoni koti. Sieltä olen löytänyt helmen. Paha sana on vierimä, älköön se kumminkaan ennustako, että kotini sydän vierähtää ennenkuin minä. Sehän olisi viimeinen pienennykseni, jonka jälkeen en voisikaan ilmaa huokua. Tuossa istuu vaimoni vierelläni ja molemmat tyttäreni, ja kotini on minulle rakas. Tähän asti olen päässyt ja vielä elän ja näen.
Minun mielestäni on avioliitto pelkkää suurta, suurta tanssia. Ah! kuinka onnelliseksi minä laittaisin kotini, jos minusta joku huolisi..." Ja Ainan silmät olivat niin täynnä mitä hilpeintä veitikkamaisuutta, että se hurmasi Niilo herraa. "Niin tietäkääs," jatkoi Aina. "Aamulla varhain minä jo menisin kyökkiin, sillä minä en antaisi kenenkään muun keittää kahvia hänelle; itse sen aina tekisin.
Mutta minä en voinut nyt olla mielessäni kuvailematta, että se vaikeroitsi niitä, jotka olivat menneet; minä en enää ajatellut, että meri yöllä nousisi ja tempaisi pois veneen, minä ajattelin sitä merta, joka oli nousnut sen jälkeen, kuin viimein kuulin nämät äänet, ja upottanut onnellisen kotini.
Hän mulle kaikki muistuttaa, mi mennyt mult' on hukkaan.» Minun tieni ovat etsijän teitä. Onneton, ken mua seuraa! Ma olen huono opas. Käy tieni kautta harhain. On kotia jäädä parhain jokahisen, jolla koti on. Mun kotini on siellä, missä taivaan tähdet tuikkii. Minun tieni ovat taistelijan teitä!
Tyttö tarttui käteeni ja katsoi minuun sekä pelvolla että luottamuksella, samoin kuin minä monta, monta kertaa olen Jumalaan katsonut. Kumarruin ja suutelin häntä hellästi. "Niin, tahdon ottaa sinut huostaani", sanoin, ja oli kuin Jumala olisi sanonut minulle samat sanat, minulle, köyhälle, hyljätylle lapselleen. "Kotini on tässä aivan lähellä ja raju-ilma on nousemaisillaan.
Askeleeni lienevät vaistomaisesti tuoneet minut entisen kotini paikalle, sillä itse en ollut kulkiessani käsittänyt, että palaan sinne takaisin. Tämä talo tuntui minusta kodilta yhtä vähän, kuin mikä muu paikka tahaan tässä oudon sukupolven asumassa kaupungissa, jonka asukkaat tuntuivat minusta yhtä täydellisesti vierailta, kuin kaikki muutkin nykyjään maan päällä elävät miehet ja naiset.
"Kukkuipa käet Kalevan, Kalevalan kuusikossa." "Haukkuiko Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla?" "Haukkuipa Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla." "Katsoiko Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa?" "Katsoipa Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa." "Mistäspä tunsit minun kotini, Mi merkki minun ko'issa?"
Nuorukainen katseli hetkisen veteen, meloen hiljalleen takaperin, ja jatkoi sitte toisella sävelellä: »Kosken rannalla kotini seisoo, ja vaahto se seinään lyöpi. Maailman koskissa jalkani kastuu, sen tyrskyt ne kasvoille lyöpi.» Kuulijat katsoivat hämmästyneinä toistensa silmiin: se laulaa itsestään!