United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ei, älä liikuta! Ala tule tänne! Emma. Ei, nyt tämä käypi hullusti! Avaa kaapin ovi! Henrikson. En voi! Heinonen. Mikä hitto vaivaa veli Henriksonia? Emma. Sitten avaan minä itse! Henrikson. Emma! Puolisoni! Eukkoseni! Anna minulle anteeksi! Emma. Mitä sinä sillä tarkoitat? Henrikson. Minä olen pettänyt sinua... Olin viime yönä ravintolassa, vaikka kielsit minua menemästä.

Kauvan olen tehnyt tuohon juonikkaasen lukkoon avainta, mutta vihdoin se onnistui. Sillä minä avasin ja lukitsin kaapin juuri kuin omalla avaimellaan", sanoi poika ylistellen sankari-tekoaan. "Mutta jos vain joku näki sinun siinä työssä, silloin olet hukassa", sanoi Lauri pelkääväisesti; näyttipä siltä kuin hän olisi saanut uuden murheen poikansa rikoksen ilmi tulemisesta.

Sentähden vetäysi hän puheen ajalla vähitellen kaapin luoksi ja sai tuon salaisen kirjeen otetuksi haltuunsa, isänsä ja äitinsä huomaamatta. Hän tunsi heti sen Ainan kirjoittamaksi ja riensi sen kanssa pois. Hän luki Ainan kirjeen, heti kun pääsi yksinäisyyteen.

Hän istui tuijoittaen eteensä. Sitten hän nousi. "Minä olen niin kummallisen tuskallisella mielellä tänä iltana", sanoi hän, "ota Raamattu, ja lue minulle vähäisen, jotta saan rauhaa". Liv meni kaapin luo ottamaan Raamattua. Hän istui juuri lehtiä kääntämässä kun tuulen puuska kilisteli ikkunoita ja ovi lensi paukahtaen auki.

Ajatellessani näitä asioita, tuli pieni, noin kahdentoista vuotias tyttö lasi-ovesta sisään ja, tuijottaen ensin kauan aikaa minuun, meni huoneen toisessa päässä olevan kaapin luo ja aukaisi kaapin oven avaimella, joka hänellä oli kädessä; kaapista hän otti pienen valkoisen paperikääryn ja lähti sitten ulos samaa tietä kun oli tullut, mutta katseli kaiken aikaa minua niin tarkasti, että hän ei huomannutkaan mihin meni, vaan töytäsi ovea vasten aika kyytiä.

Näin sanoen hän koppasi toisella kädellään vihkon Argylen salaisimpia papereita, toisella kukkaron täynnä kultaa komean kaapin laatikosta, joka oli auki, ikäänkuin houkutellen ottamaan.

En sen enempää... Vaihdoin sen erehdyksessä teaatterissa ja sain tuon resun sijaan... Se on ikävää, mutta mitäpä sille mahtaa? Häh! Mitä nyt? Toiset. Mitä se on? Saamiel auttakoon!... Olen hukassa!... Poliisi on kaapissa! Emma. Mikä sinulla on? Miksi olet niin pelästyneen näköinen? Hellsten. Onko kaapissa jotain, joka... Heinonen. Pelkäätkö kummituksia? Emma. Avaa kaapin ovi! Henrikson.

Auno kimposi silmänräpäyksessä seisoalleen ja huudahti tuskaisesti: Herra Jumala hyvästi siunatkoon! Mikä se nämä lehmät hyvittää. Kuuluvat nuo ryövärit ottavan mukaansa. Vaatteet on luvattu meille. Lähde niitä katselemaan, siellähän ison kaapin alalaatikoissa on paljon vaatteita, sanoi Mikko. Sekö siitä lopultakin tuli, sanoi Leena tyrmistyneenä.

Kun sitten tapahtui, että Rejer heitettyään takin päältään yksin otti kokonaisen kaapin, täyteen sullotun piirongin tai suuren raudotetun kistun ja kantoi portaita alas, niin voitiin selvästi lukea Saaran kasvoista, että hän piti miestään voimallisena; eikä Rejer suinkaan ollut välinpitämätön hänen ihailustaan!

No, hei Ainan kirje Martille", sanoi Katru tuimasti. "Tuohonhan minä panin sen kaapin päälle", selitti Kirri. "Mutta sitä ei ole siinä", selitti Katru. "Voi hiiton väki! sen on Martti vienyt", sanoi Kirri harmissaan. "Sinä ainainen vetelys! Varsin sen niin laitoit, että sen piti joutua Martin käsiin voi, voi! Nyt Martti tulee taas ruti-hulluksi, kun hän saa käsiinsä sen ryökäleen kirjeen voi, voi!