United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Omaksi rauhoittamisekseni taisin vakuuttaa hänelle sen varmaankin olevan tädin aikomuksen, sillä olihan hän monta kertaa sanonut aikovansa panna jonkun tuuman toteen, vaan siinä tarvitsevansa miehen apua ja neuvoa, sekä toivoneensa saada sitä isältäni; ja isäni niin kovasydämmisesti hyljättyä hänet, tahtoi hän odottaa, kunnes herra Claudius paranisi.
Mutta äiti olikin tullut hyvin kipeäksi, niin että heidän oli odottaminen, kunnes äiti paranisi; vaan hän ei parannutkaan. Sentähden he uudestaan neuvottelivat. Nuorin silloin sai aikaan päätöksen, että niin kauan kun äiti oli tilan omana, ei pitänyt mitään muutosta tapahtuman. Siihen tyydyttiin. Kuusitoista vuotta makasi äiti.
Minun olisi tarvinnut vakuuttaa hänelle, että kantaisin häntä käsissäni, jos hän paranisi; sen sijaan olin huolettomasti kuluttanut kalliin ajan, lapsellisesti lörpötellen rakkaudestani koko maailmaa kohtaan... Sitä tahtoi hän vähimmän kaikista kuulla, hän, jolle maailma oli tehnyt niin äärettömän paljon pahaa... Ja nyt oli hän kuollut, enkä minä enää voinut häntä lohduttaa.
Katsokaa, että hän heti ottaa niitä lääkkeitä, joita minä lähetän. Onko täällä ketään, joka voi mennä niitä noutamaan?" Juhana tuli nyt esiin: "Jos tohtori tahtoo, niin minä tulen lääkkeitä noutamaan". "Niinpä kyllä, pieni ystäväni", sanoi tohtori; "mutta elä ole niin surullinen, minä toivon, että äitisi pian tulee paremmaksi vähintäkin me teemme, mitä voimme, että hän paranisi".
Ehkä on parasta, sanoi Ester raskaasti. Arnold nukkui, Ester meni omaan huoneeseensa ja kutsui Rikbergin luokseen. Jospa Arnold Ester ei ollut kutsunut häntä miehekseen enää pitkiin aikoihin nyt pian paranisi, että saisin hänelle ilmaista suuren salaisuuteni. Kunhan hän saa runsaasti lepoa; kyllä hän siitä vielä nousee, vastasi Rikberg.
Teitä hän kuulee, uskoo ja tottelee, sen olen jo huomannut, ja minäkin olen jo ruwennut toiwomaan. Woi jos hän toipuisi, woi jos hän paranisi, woi jos hän saisi wielä omantunnon rauhan. Silloin olisi minunkin niin hauska ja hywä olla." "Jumalan awulla luulen hänen tuosta surkeasta tilastaan wähitellen toipuwan", sanoin hätäilewälle ja toiwowalle pikku Kertulle.
»Kyllä minä ymmärrän, äiti kulta, vaikka te puhutte niin epäselvästi, että oikein säälittää», sanoi Elsa, kun äitinsä rupesi asiasta puhumaan kierrellen kaarrellen. »Te sanotte että ihmisetkin saavat aihetta sanoa minua ylpeäksi. Jos minä matona makaisin heidän jaloissaan, niin luuletteko että sillä paranisi? Ei. Jokainen pitäisi oikeutenaan kiduttaa minua niinkuin kidutetaan käärmettä.
Eihän niitä sitten mikään jaksa lunastaa. ANTTI. Jos tuo nyt paranisi ilmankin. Kuinka luulet? SILJA. En ymmärrä. Ville raukka, kun niin toivoi saavansa rohtoja. Mitä se nyt sanookaan aamulla, jahka herää! ANTTI. On tietysti pahoillaan. Saakeli sentään, ettei sekään tohtori voinut huokeampia kirjoittaa.
Hänen olisi tehnyt mieli puhua ja lohduttaa tyttöä, mutta hänen kielensä oli kuin kitalakeen tarttunut. Mutta tyttö hypähti äkkiä pystyyn ja iski nyrkkinsä pöytään niin, että lasit ja pullot tarjottimella helisivät. »Mitä h ttiä minä tässä itken ja löllään niinkuin se siitä paranisi!»
Mutta tästälähin olot ehken muuttuisivat. Eevi voimistuisi, paranisi suhde pitäjäläisiin, ja Viljosta olisi iloa riittämään asti. Heikkikin tulisi myöntyväisemmäksi lapsensa tähden, ja Eevi itse saisi pojasta hyvitystä kaikista pettymyksistänsä. Viljon suhteen ei Eevi ainakaan koskaan pettyisi. Hänessä näkisi hän sen ihanteen, jota hän tähän asti turhaan oli etsinyt. Eevi muisti yhtäkkiä Erkkiä.