United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minusta näyttää, näin kaukaa katsoen, kuin onneton lukemiseni tavallisesti olisi tapahtunut tällä tapaa. Minä olisin selvinnyt sangen hyvästi, jos olisin saanut olla ilman Murdstone'itta; mutta Murdstonit vaikuttivat minuun, niinkuin pari käärmettä, pikkuista lintu raukkaa lumotessaan.
Hän, suuri Vapahtaja, On voittajana kuoleman, Ei vihollisen katalan Nuolien sorrettava. »Oi, autuin on ilo tää! Kuink' ihanasti säihkyää Latsarus-veljen katse! Meill' ompi Herra korkea, Ihminen sekä Jumala Ei pahat Häneen koske! »Kuitenkin sieluin vapisee Kun Mestaria katselee Silmäni outo tunne Niin sykähyttää sydäntä, Ikäänkuin pelkäis käärmettä, Mi pistää koska? kunne?
"Käärme poistui jälleen syötyään toverini, ja minä vietin yöni ypöyksin puun latvassa. Olin aivan suunniltani kaikista näkemistäni kauheuksista ja päätin lujasti hypätä alas puusta, jos käärme jälleen ilmestyisi. Aamun valjetessa aioin syöksyä mereenkin, mutta sekin jäi minulta tekemättä, sillä jokaiselle on elämäkulta sittenkin rakas. "Illalla nousin jälleen puuhun ja jäin käärmettä odottamaan.
Niinpä oli joka olennolla tarinansa, ja kaikki ne tavallaan todistivat jumalain voimaa ja ihmisen herruutta luonnon yli. Sankaritarina. Kun poika oli kahdeksan kuukauden ijässä, lähetti Zeun puoliso Here vihasta häntä kohtaan hänen luoksensa kaksi suurta käärmettä. Mutta poika tarttui pikku käsillään petoja niskaan ja puristi ne kuoliaaksi. Niin osoitti hän jo kätkyessä sankarivoimaansa.
Ei hän kuitenkaan kauan miettinyt, vaan tarttui petoa niskasta ja heitti sen hiekkakäytävälle niin nopeasti, ettei pahus ennättänyt purra. Samassa polki hän saappaallaan käärmettä hännälle ja yritti katkaista siltä kaulan rautalapiolla.
Elämällä yksin Jumalan kanssa erämaassa voi oppia tuntemaan tuollaisen mielipiteen oikeutuksen. Yksi menetetty elämä riittää tämänhetkisiin tarpeisiimme; sitä paitsi Hirvensurmaa vielä ehkä tarvitaan auttamaan Käärmettä, joka on tehnyt rohkean teon salliessaan noiden vaeltavien paholaisten tietää selvästi, että hän on heidän läheisyydessään.
»Hauska vanhus» ei käsittänyt, mitä varten juuri nämä rivit ansaitsivat enemmän huomiota kuin muutkaan; mutta koska hänellä ei ollut tapana koskaan olla huolissaan siitä, mitä hän ei ymmärtänyt, antoi hän sanomalehden takaisin, pyytämättä lähempää selitystä. Oletko nähnyt kauniimpaa käärmettä? kysyi nainen.
Ennenkuin venhe rantaankaan pääsi, huusi Jouko: Paha kävi pappilassa ... takaa ajoin, mutta en saanut kiinni. Ei sitä saa. Ei saa käärmettä kiinni kivikossa. Olisin polkenut rikki hänen päänsä ... en olisi pelännyt ... ei minun tarvitse pelätä... Mutta outoja aavistaen riensi Martti pihaan. Tuvan ovella tuli piikatyttö vastaan, silmät itkettyneinä, tukka hajallaan, esiliinaansa purren.
Eno, me olemme saaneet viperan! huudahti Riikka heti sen jälkeen heiluttaen käärmettä korkealla ilmassa. Läheisen niityn ojanreunaa pitkin lähestyi pikaisin askelin noin 50-vuotias mies, viheriä nahkamyssy päässä, keltainen kesätakki käsivarrella ja kainalossa jotenkin iso salkku. Hän aukaisi veräjän, antoi kahden häntä seuraavan nuorukaisen astua siitä sisään ja sulki sen huolellisesti jälkeensä.
Hän on myrkyllinen hammasheinä, turmiollinen rikkaruoho, joka on revittävä pois juurineen! Sinä tiedät, Jumala, että olen viaton hänen lankeemukseensa! Hänen kunnon isänsä sydän on ehkä pakahtuva, kun hänelle sanon, millaista käärmettä hän on povellansa kasvattanut, vaan totuutta ei minun käy peittäminen. Varo itseäsi!