United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maamies, mahti Suomenmaan, taas sun voimas tarvitaan, Suomessa on suuri hätä, kysytähän kyntäjätä. Suloinen on Suomenmaa, laulun maaksi lausutaan. Liekö kaunis myös sen kansa tarmoltansa, tavoiltansa? Torppari tai virkamies, sama meill' on kotilies, sama myöskin Suomen laki rengillä kuin herrallaki. Oppahamme oikeus, valkamamme vapaus, kukin itseänsä kaitkoon, sentään tunnussanan taitkoon.
Vaikka myrskytuulet murhatulta auttelee, Meill' on käsky: avuks' lähimmäisen vaan! Usko uljas, tahto tuima, altis itseuhraus, Niist' on vaarass' apu, voitto, lohdutus. Työ ja taisto vaan Meille Suomenmaan Luonnonvoimat aarteita saa antelemaan. K
Ja kaikki seitsemän ne näytti mulle niin nopeutensa kuin myös suuruutensa ja kuinka mitatut on matkat niiden. Se soppi, josta meill' on kiista tuima, myös näkyi merineen ja vuorinensa, kun kiersin kanssa iki-Kaksoisien. Taas sitten kauniit näin ma silmät Naisen. Kolmaskolmatta laulu Kuin lintu, jok' on lehvän suojass' armaan pesässä maannut sulopoikinensa, yö jotka häitä kattanut on kaikki,
Miks iso maa-ala myös, jota huuhtoo virtava Ksanthos, köynnöstarhoja on, nisupeltoja meill' osanamme?
Mut olihan se kullankirkas tuli: Kun sydämmiin se koski, jäät ne suli, Ja kaikki hyvät henget liittoon yhtyi, Ja kaikki jalot tunteet liekiks syttyi. Ne tunteet palaa vielä, palaa yhä, Niin kauan kuin meill' ystävyys on pyhä, Niin kauan kuin on meillä synnyinmaata. Se tulen tuike sammua ei saata. Kaikuja Hämeestä 1874. K
Ja he ei sentään ole tehneet muuta kuin minkä tekee joka kunnon mies, he suojanneet on Suomen joulupuuta, meill' että oisi oma kotilies, isänmaa, emonkieli ja laki! Nään heidät selvään. Tunnen heistä monta. Jokaisen käteen käydä tahtoisin, sanoa sana kuink' on arvotonta! ei, hiljaa ehkä pois ma hiipisin ja virkkaa voisi en mitään.
Kuule nyt meitä, ilmojen Ukko, aukaise eestä auringon lukko, päästäös päivä pilvien takaa, kussa se Louhen vankina makaa. Valoa me vaadimme emmekä muuta, siksi me kierrämme, nyt Ukon puuta, siksi me laulamme laulua sodan, nostamme taivaalle tapparan odan. Meill' oli päivä: He meiltä sen peitti. Meill' oli kansa: He yöhön sen heitti. Meill' oli vapaus: Nyt meill' on orjuus.
Salomme vaikk' ois täynnä kultaa, Hopeita hyrskyis aaltomme; Vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa, Vaan konnan toit' ois muistomme, Kansamme kulkis hylkyteitä, Ah! silloin maamme varjo meitä Kuin musta haamu vainoais.
No, nyt väki astukaa Tänne, mulle kertokaa Kaikki tämän päivän työ! Kuu jo loistaa. Meill' on yö. ENSIM
Ensimmäinen kohtaus. ARVID STÅLARM. EBBA FLEMING. OLAVI KLAUNPOIKA. DANIEL HJORT. Myöhemmin JUHANI FLEMING. Tuoll' lähettiläät herttuan nyt vartoo. Jos mieheni, Klaus Fleming, eläis', eipä He moisiin toimiin tänne rohkeneis! Sua, musta vaate, muistoks Flemingin Kaikk' kantakohon Suomen aatel' aina, Jok' uskolliseks kuninkaalleen jäi! Mut valta meill' on sama kai kuin ennen!