United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näät hänkin uskonut ol' unelmoihin ja halki aikain harmajain ain aattehensa lensi aamun koihin, mi nousi kaukaa kangastain. Hän nähnyt vuossadat suurta unta ol' sankar'heimosta sankar'maan, ett' eläis kaukana kansakunta, mi hänet tuntisi kokonaan, mi kuulis Herransa hellän kielen, mi tajuis miettehet taaton mielen. Hän katsoi.
Kerran vain ne viittovat sulle toiveet ynnä muistot, kerran vain ne kukkivat sulle hekkuman heelmäpuistot, kerran oot oman onnes loihtu, kerran vain sytyt, sammut, soihtu, kudo vaivasi kukkasiin, vaivu untesi unelmiin!» Kas, kuin nousee miehen rinta: »Enkö eläis elämätä, koska tunnen tulisinta tahdon jännitystä tätä?
BUCKINGHAM. Mylord, tuo lupaamanne kreivikunta, RICHARD. Richmond! Kun Exeteriss' olin taannoin, Niin nöyrä määri näytti mulle linnaa; Sen nimi Rougemont mua hätkähdytti: Irlannin baardi kerran taikoi, että Richmondin näkemäst' en kauan eläis. BUCKINGHAM. Mylord, RICHARD. Niin; mit' on kello? BUCKINGHAM. Rohkenen Muistuttaa teitä lupauksestanne. RICHARD. Mut mit' on kello?
Niin ei varmaa mikään, kuin ettei koskaan kuuna päivänään se täällä nää, vaikk' eläis ijäst' ikään vertaista näiden kahden kruunupään, ja vaikka ei se iki eläisikään, siks elää se, ett' tulee näkemään, kuin käy sen heimon, joka herttuansa vain tarun lukee aikakirjoistansa. Nää pohjanperäläiset!
Ensimmäinen kohtaus. ARVID STÅLARM. EBBA FLEMING. OLAVI KLAUNPOIKA. DANIEL HJORT. Myöhemmin JUHANI FLEMING. Tuoll' lähettiläät herttuan nyt vartoo. Jos mieheni, Klaus Fleming, eläis', eipä He moisiin toimiin tänne rohkeneis! Sua, musta vaate, muistoks Flemingin Kaikk' kantakohon Suomen aatel' aina, Jok' uskolliseks kuninkaalleen jäi! Mut valta meill' on sama kai kuin ennen!
Ken, kurja, sulkis sydämensä Ja kättään kieltäis auttavaa, Kun onni kansan, isänmaan Riveihin vaatii astumaan? Ken, kurja, eläis itsellensä, Kun vaatii työtä synnyinmaa? Meill' yhteiset on kallehimmat: Yks' usko, yksi isänmaa. Syyt pienet, halpa-arvoisimmat Siis voisko meidät vieroittaa? Synnyntä-arvot, rihkamat Ne vieroittaako voisivat, Vaikk' yhteiset on kallehimmat: Yks' usko, yksi isänmaa?
Nälkävesat Me katkomme, ett' eläis viljaoksat; Jos niin ois tehnyt hän, niin päässään ois Nyt kruunu, jonka turhuus syyti pois. RENKI. Siis kuningasko kukistetaan, niinkö? PUUTARHURI. Jo nutistettu on, ja kukistetaan Piankin. Viime yönä tuli kirje York-herttualta ystävälle tänne; Pahoja tiesi se. KUNINGATAR. Tää vaitiolo Tukeuttaa mun.
Niin näyttää usein siltä, kuin hän eläis' siinä täydessä vakaumuksessa, että hän se on herra täällä, ja kuin hän ainoastaan sulasta kohteliaisuudesta ei tahtois' antaa meidän sitä tuta, niin kuin hän ei tahtoisi meitä vallan ajamalla ajaa maasta pois; ehkä täällä muka toimeen tullaan.
Eloisasti GULDSTADILLE. En usko sittenkään Siis tutkikaamme. Nyt hetikö? Nyt paikalla ja ponnekkaasti. ojentaa hänelle kätensä. Siis Herran haltuun! vakavasti. Hält' ehk' avun saamme. Astuu alas. katselee taakseen poistuessaan. Mitenkä vain, kun eläis lapsein onnekkaasti. Menee sisään rakennukseen. lähestyy FALKIA. On kiire kait? En puolta tuntia ma viivy Sitäkään ei tarvita. aikoo poistua.
Tuoss' ei nyt ollut tuumimista, Ett' eläis raasu äidin rintasista. Niin yksin mie hänt' elätin Vedellä, maidoin; näin hänet omistin. Mun helmassain se pyristeli, Suloisna kasvoi, naureskeli. FAUST. Ja varmaan tunsit onnea puhtahinta? MARGAREETA. Kyll' usein myöskin huolta painavinta. Vuoteeni luona kehto pienoisen Ol' öisin.