United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ennen uivat laivat suoraan tavara-aittojen eteen, lastit purettiin ja nostettiin kohastaan säilytyspaikkoihinsa. Nyt tuskin mataloilla lotjilla enää päästään sillalle asti, mutta harvoinpa enää tarvitaankaan päästä. Mitäpä niihin aittoihin nyt paljo enää tuotaisiinkaan täytteeksi. Vähät rihkamat mahtuvat kaupunkipuotiloihin. Ja kaupunki itse on yhtä ränstynyt ja yhtä laho.
Ken, kurja, sulkis sydämensä Ja kättään kieltäis auttavaa, Kun onni kansan, isänmaan Riveihin vaatii astumaan? Ken, kurja, eläis itsellensä, Kun vaatii työtä synnyinmaa? Meill' yhteiset on kallehimmat: Yks' usko, yksi isänmaa. Syyt pienet, halpa-arvoisimmat Siis voisko meidät vieroittaa? Synnyntä-arvot, rihkamat Ne vieroittaako voisivat, Vaikk' yhteiset on kallehimmat: Yks' usko, yksi isänmaa?
Hän sepitteli mielessään kostohankkeita yhden toisensa perästä, mutta herrastuomari aprikoi, olisiko metsäherralle tuomisiksi mieluisempi maamiehen tavara, vaiko kauppiaan rihkamat. Kesä kului ja talvi tuli, mutta Telkiälän Matti ei enää kelienkään kehunut Mahikkalan mainiota tulevaisuutta. Hän vain pysyi äänetönnä, kuin hautova kana.
Mooses palasi kohta Leppimäeltä Samppa mukanaan ja loistavin kasvoin sanoi: »Samppa muuttaakin tähän taloon asumaan ja myy nuo viimeiset rihkamat, mitkä jää, ja valmiit matikanpyydykset jäävät hänen hyväkseen.» Mutta kuulkaas isä, sanoi Martta. Reet ja kärryt ovat meiltä kaikki palaneet ja astiat ovat kaikki palaneet. Patakaan ei saa unohtua. Ne täytyy saada mukaan. Reet ja kärryt.
Mutta lapset ne raateli metsäin puut, ne vaihtaen rihkamiin ja polttivat viinaksi viljat maan ja juopuivat juovuksiin. Ja kun nuoriso mässäsi parhaillaan, tuli kansahan kauhistus ei lausua tohdi ainoakaan mitä tietääpi aavistus... Ylös, nuoriso, miehet ja naiset myös! Pois rihkamat, juoppous pois! Niin ett'ei kohtalo Suomenmaan kuni Baabelin kansan ois! H. Käkikoski. Punkaharju.
Kaiken mi silmää, ruumista, henkeä äsken painoi, vievät jäätävät viimat myötään. Puhurin poika, reippaasti rintojen rihkamat peitä liian rakkaat! Toivomme talvelta taasen laajoja hankia, järviä jähmenneitä. Toivoo inehmo: Pakkasenkorkeat tähdet taivahalla vihreä kuuan lumisten metsien yllä; elämä rinnassa uinuen kinosten alla. Kuu mykkä kumottaa, tutkii, uinuuko hurja maa.