United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kukkulalta päivä välkkyy, Lainehilla venho hälkkyy; Tuulen myötä hiljaa saamme Valkamaan. Kuuntele pihlajien huminaa! Vihriä-verhonsa niitty jo saa. Riemuitkaamme! kohta aika Karkaa kanssa nautinnon; Lempi, suvi lyhyt on; Haihtuu, Naana, niinkuin taika. Lehvistään jo torppa pilkuttaa; Sinne, viimat, purtta uitelkaa! Näätkö ukon, Naana kulta, Urkkivan meit' oven suulta?
Viuhuvat viimat vihmoen kulkee, Sankeat aavat silmältä sulkee, Haahkan ma vain näen pyrkivän pakoon Juurehen männyn, kallionrakoon, Missä on untuvasuojansa tuo. Katumusretkeä, tuulta ja lunta Siinä en muista, miss' uinun ma unta, Untani puusta, min juurakon rakoon Pesäänsä haahka pääsevi pakoon Neulasten alle ja puolison luo. Niin vait on ympärilläin.
Tääll' on karut kaskilouhet, Jylhät korvet, kovat työt, Tääll' on vilut talven viimat, Synkät syksyn hallayöt. Tääll' ei kestä kurja kansa Eikä viihdy vieras mies: Meistä vain on Suomi sorja, Meille lämmin on sen lies. Lämmin meille muistojamme, Taaton talvilies kun on; Senhän eessä kertoi äiti
Kaikkialla Pohjolassa puhaltavat tätä nykyä kylmät viimat, vastasi siihen Björnson. Kun sitten lähdettiin liikkeelle, kulkivat he vierekkäin. Topelius astui kumarahartiaisena ja katseli suoraan eteensä. Björnson kulki pää pystyssä ja tarkasteli kirkkaitten, kultasankaisten silmälasiensa takaa ympäröiviä seutuja.
Ja vaikka viuhuu viimat pohjoisesta, Ja vaikka telmää tundran tuiskusäät, Sä lämpöä saat maasi rakkaudesta Ja tietehelle uskolliseks jäät. Sä etsit, löydät Suomalaisten kehdon Ja muinaisuuttamme sä valaiset, Luot täten kansallemme elin-ehdon Ja täten seestät päivät vastaiset.
On niin outoa ja omituista yht'äkkiä kavuta kiveltä kivelle mutkittelevaa polkua, jonka vieressä ei edes kanervakaan kasva. Olen nähnyt vain kuvissa Lapin tuntureita, mutta minusta tuntuu kuin eivät nekään voisi olla sen tylymmät kuin tämä maisema. Toisessa polttavat pohjoisnavan viimat heinän juuren, toisessa polttaa sen aurinko, mutta seuraus on sama.
Siellä vartoo kultaseni, Sinä pääset tallihin. Toivo. Kun ihmislapsi on murheissaan, Ja sydän huolivi tuskissaan, Kun mailman myrskyt ne raivoaa, Oi, mistä hoivan hän saa? Pois unet haihtuvi kultaiset, Kut lasna mull' oil niin herttaiset. Nyt elon viimat ne viiltelee, Ja riemut pois rientelee. Yks enkel vainen on rinnassani, Jon Luojan armosta luoksein sain, Se syömmen laulaavi lepohon.
ANEMOTIS. Näin lepäjä, kaunis poika! LYDIA. Nuku nurmen vehreällä! DAFNE. Unohda ulapan viimat! NAIDION. Viini voimas vahvistavi.
Siellä oli kesällä kauhean kuuma, ja läpi talven puhalsivat jäätävät viimat aavikkojen yli. Kai vaikutti siihen sekin. Ja myöskin hänen ainainen päänsärkynsä. Mutta minä luulen, että se oli enemmän sielullista kuin ruumiillista. Vaipuu taapäin ja sulkee silmänsä. AILI. Hän otti sinulta lupauksen, että toisit hänet tänne? HANNA. Hän puhui siitä joskus. AILI. Kuolinvuoteellaanko?
Mutta miten ajat vaihtelevatkin, ei toki henkiseen työhön heränneessä kansassa sanantaiteenkaan työpajoissa kokonaan tuli sammu. Aina sieltä sentään säkenet säihkyvät ja vasaran pauketta kuuluu. Ja tähän maahan kerran istutettu taiteen laji ei voi enää arinoitaan myöten hävitä, vaikkapa kylmät viimat ja katovuodet sen kohoamista hidastuttavatkin.